Thaimaalaiselle muu maa on mustikka-apaja – "Käytän tulot lasteni koulutukseen"

He ovat tulleet maapallon toiselta laidalta, suomalaisillekin tutusta Thaimaasta.

Marjat tuodaan punnittaviksi majapaikkaan lomakylä Kesakkoon. Joukon nokkamies kirjaa saaliin ylös ja tulostaa poimijalle kuitin rahasummineen. Keskimäärin vaaka näyttää 60 kiloa, mutta sitten numerot pyörähtävät lähelle sataa.

Nyt vasta hymy leveneekin. Thong Chai on tehnyt korjuuennätyksen. Se tietää päivän ansion nousevan reilusti yli sadan euron. Se on iso raha Thaimaan köyhillä pohjoisseuduilla asuvalle.

– Tämä on jo viides kertani täällä. Olen pienviljelijä pohjoisessa kaukana turistirannoilta. Suomessa saamani tulot käytän lasteni koulutukseen, mies sanoo.

Parempi koulutus maksaa. Hän itse ei ole saanut juuri koulutusta, eikä puhu muuta kuin äidinkieltään. Samoin muutkin ryhmästä puhuvat vain thaita.

Marjat vastaanottava lomakylän isäntä Veikko Paasovaara ohjaa keruurulettia jo kymmenettä kertaa.

– Monet muistan jo seitsemän vuoden takaa. Säät ovat olleet ihan hyvät marjanpoimintaan ja sateetkin ovat olleet kuuroluontoisia.

Poimijat liikkuvat 6-8 hengen ryhmissä pakettiautoilla, jotka vetävät suurta peräkärryä. Suuri osa ajasta menee matkaan apajille ja takaisin jopa yli sadan kilometrin säteellä. Punnituksen jälkeen mustikat toimitetaan isommalta alueelta Mikkeliin isommiksi kuormiksi ja edelleen Kainuuseen marjanjalostaja Kiantama Oy:lle.

Palkasta puolet jää käteen  

Kiantaman toimitusjohtaja Vernu Vasunta kertoo, että tänä kesänä heidän 500 thaipoimijaansa tuovat metsästä mustikoita ja puolukoita 2,5-3 miljoonaa kiloa. Ne kaikki menevät jalosteiksi ja pakasteiksi. Tuoremarjoja ei vähittäiskauppaan toimiteta.

– Meillä työskenteleville jää noin 6000 euron bruttotuloista kulujen jälkeen puhtaana käteen noin puolet. Se on iso raha Thaimaassa, Vasunta summaa.

Kuluja syntyy matkoista, majoituksesta ja ruokailusta. Ne rahat jäävät Suomeen.

– Kilosta mustikkaa maksamme roskaisena 1,20 euroa. Siivouksessa hävikki on kymmenisen prosenttia. Keskisaalis päivässä on 66 kiloa, Vasunta hahmottaa.

Liian roskaisella keräystyylillä ei kannata yrittää huijata, sillä jokaisen saalis tuodaan henkilökohtaisesti punnitukseen illalla. Vasunnan mukaan joukkoon tulee väkisin raakileitakin, sillä kukinnan vaiheet samallakin alueella vaihtelevat.

– Viimeistä vaihetta ei voi jäädä odottamaan, sillä keräyskausi jäisi liian lyhyeksi. Poimijat siirtyvät pohjoiseen sadon kypsymisen edistymisen mukaan. Pohjoisessa tulee lyhyt kausi, ja sato jää aiempaa pienemmäksi, Vasunta arvelee.

Alueellisia eroja on muutenkin. Esimerkiksi Luumäellä on tullut mustikoita selvästi enemmän kuin Juvalla.

Lappi on mustikkamaata

Viime vuoden varsin runsaasta lähes kuuden miljoonan kilon mustikkasadosta puolet tuli Lapin läänistä, kertoo Maaseutuviraston raportti. Tästä vuodesta odotetaan sitäkin parempaa satoa, etenkin etelässä. Mustikan ehtyessä siirrytään puolukan poimintaan sadon kypsyttyä syyskuussa.

Perjantaina Juvalla kerätyt mustikat ovat lauantaina illansuussa Kainuussa Suomussalmella koneellisessa puhdistuksessa ja sen jälkeen pakastuksessa. Aikaa 400 kilometrin matkaan metsästä tehtaalle on kulunut maksimissaan 24 tuntia.