(Nuclear Blast)
Overkillin ja Kreatorin uusien levyjen arvioissa olen maininnut myös Testamentin, tuon usein ”viidenneksi suureksi” mainitun thrash-yhtyeen, joka edelleen tekee loistavia levyjä, kun nuo thrashin ”neljä suurta” eli Metallica, Megadeth, Slayer ja Anthrax puolestaan tekevät nykypäivänä mitä sattuu. Nyt kun tuo päivittely on saatu pois alta, voidaan keskittyä tähän uuteen hevimusiikin helmeen nimeltä Dark Roots of Earth.
Eräällä keskustelupalstalla ihmeteltiin, miksi uuden levyn kannessa on Rob Zombie? Siltä tuo kansi tosiaan hieman näyttää. Vitsailut sikseen, hurjannäköisen, kitaristi Eric Petersonin ideoiman ja Eliran Kantorin toteuttaman kansitaiteen takaa paljastuu hevimetallia parhaimmillaan. Muutamaan edeltäjään verrattuna uutukainen on hieman, jos niin voi sanoa, osittain rauhallisempaa musiikkia. Aluksi tuntuu, että yhtä rankkaa tykitystä ja riffirallia ei ole tällä kertaa yhtä paljon tarjolla. Tilanne muuttuu, kun levyä on kuunnellut jokusen kerran.
Avausraita Rise Up potkaisee levyn mojovasti käyntiin. Kun vokalisti Chuck Billy, jättiläismäisen kokoinen ukko hiuspehkoineen kaikkineen, käskee: ”When I say rise up, you say war!”, onhan sitä uskottava. Kappale tosin käsittelee Yhdysvaltain käynnissä olevia sotaoperaatioita. Toisena kappaleena kuultava Native Blood hehkuttaa Billyn juuria Amerikan alkuperäiskansojen jäsenenä, mutta käsittelee enemmänkin kaikkia natiiveja, ei pelkästään inkkareita. Biisin kertosäkeessä Billy laulaa rauhallisesti, mutta taustalla nakuttaa rumpali Gene Hoglanin pikakomppi, joka aluksi kuulostaa hieman koomiselta, mutta avautuu pikkuhiljaa.
Nimikappale Dark Roots of Earthin sanoituksissa Billy ottaa kantaa Maapallon tilaan ja tulevaisuuteen. True American Hate on levyn toinen yleisönlaulatusbiisi, kappale käsittelee sitä arvostelua, mitä Yhdysvallat ulkopoliittisilla ratkaisuillaan saa osakseen. A Day in the Death pureutuu sekin maailman pahuuteen ja mielettömyyteen. Cold Embrace on voimaballadi 1980-luvulta tuttujen The Balladin ja The Legacyn tyyliin. Billy ja kumppanit pääsevät pitkästä aikaa herkistelemään oikein kunnolla.
Throne of Thornsissa on välissä puheosuus, joka tuo mieleen Iggy Popin aikoinaan White Zombien (taas yhtäläisyys) Black Sunshine –biisin videolle tekemän intropuheen.
Levyn kappaleet ovat musiikiltaan Petersonin ja toisen kitaristin Alex Skolnickin käsialaa, sanoituksista puolestaan vastaa – kuten edelliselläkin levyllä – Chuck Billy yhdessä Skolnickin, Del Jamesin ja kaveribändi Exoduksen vokalistin, Testamentin esiasteessa mukana olleen Steve Souzan kanssa.
Tästä levystä voi hyvin sanoa, että Testamentin äijät eivät ole kadottaneet mitään parissakymmenessä vuodessa suurimman sukseen jälkeen. Ehkäpä suosio onkin tällä hetkellä jopa suurempaa kuin 1990-luvun alussa. Sen verran vakuuttavaa jälkeä on tarjolla. Dark Roots of Earth on erittäin vahvoilla, kun tämän vuoden parasta hevilevyä valitaan.
Erikoisversiolla on neljä kappaletta lisää: Dragon Attack on alun perin Queenin kappale, Animal Magnetismilla kalifornialaiset versioivat saksalaistukkahevijyrä Scorpionsia ja Iron Maidenin vuoden 1984 ilmestyneen levyn nimibiisi Powerslave on päivitetty hienosti Testament-muotoon.
DVD:llä on puolituntinen haastatteluja ja studiopätkiä sisältävä dokumentti levynteosta, neljän vanhan ja legendaarisen kappaleen mittainen keikkatallenne San Josen lähistöllä Kaliforniassa sijaitsevalta Avalon-klubilta, jossa äijät saavat paikan kiehumaan ja hien virtaamaan. Lisäksi bändin kitaristit esittelevät käyttämiään soittimia ja välineitä Gear Tour –pätkässä. Kiva pätkä niille, joita bändien käyttämät välineet kiinnostavat.