USA 2001. Ohjaus: Tony Goldwyn. Käsikirjoitus: Elizabeth Chandler, Laura Zigmanin romaanin pohjalta. Tuotanto: James Chory. Kuvaus: Anthony B. Richmond. Leikkaus: Dana Congdon. Pääosissa: Ashley Judd, Hugh Jackman, Greg Kinnear, Marisa Tomei, Ellen Barkin. Kesto: 98 min.
Ashley Judd kuuluu niihin nykynäyttelijättäriin, jotka jostakin salaperäisestä syystä ovat jääneet lahjattomampiensa varjoon ja päätyneet liian usein epäkiitollisiin ja sopimattomiin rooleihin. Viimeisimpänä esimerkkinä surkea Kaksoismurha (1999). Judd kuitenkin peittoaa kalvakkaat gwynethpaltrow't ja nicolekidmanit mennen tullen! Hänellä on lahjoja, karismaa ja ennen kaikkea hänellä on munaa. Näistä syistä jaksaa katsoa jopa sellaistakin roskaa kuin Teoria miehistä: romanttista komediaa vailla yhtään uutta tahi kiinnostavaa ajatusta.
Newyorkilainen Jane (Judd) on kaunis ja kunnianhimoinen talk show -toimittaja, jolla vain ei käy mäihä ukkojen suhteen. Kun hän sitten tapaa komean ja sympaattisen tuottajan Rayn (Greg Kinnear), kaikki tuntuu vihdoin loksahtavan kohdalleen. Ray osoittautuu samanlaiseksi kuin kaikki muut kaksilahkeiset eli petolliseksi, ja saa Janen kehittämään "uuden" teorian miehistä: ne ovat kuin sonneja, jotka eivät suostu parittelemaan saman lehmän kanssa uudestaan vaan halajavat aina sitä vihreämmän laitumen puolta. Vallankumouksellista vanha lehmä/uusi lehmä -vertausta Jane lähtee kauppaamaan TV-show'hunsa, jota emännöi provokatiivinen Diane (Ellen Barkin).
Mitään uuttahan ajatuksessa miesten moniavioisuustaipumuksesta ei ole, pönkittääpä tuo vain kivikautista kliseetä joka sopisi mieluummin unohtaa - mutta amerikkalaiset tykkäävät keksiä ideat uudestaan. Marisa Tomei esittää juurevaan tyyliinsä Janen bestistä Liziä: tämän olkaa vasten "vanha lehmä" itkee ja jauhaa loputtomiin kundien kauheudesta eikä snaijaa, että työpaikan arkkisovinisti Eddie (Hugh Jackman) on itse asiassa aika söpö sonni.
Upean Juddin pitäminen miehenkipeänä vanhana lehmänä tuottaa omat ongelmansa. Juonenkäänteiden ennalta-arvattavuus ja romanttisen kuvion kaavamaisuus eivät auta asiaa, mutta silti leffassa on jotakin naiivin sympaattista. Henkilökemia ainakin pelaa. Viime aikoina yhä useammin konnan rooliin päätynyt Greg Kinnear (Gift - enne, Nurse Betty) on mainio paskiainen ja X-men -seikkailusta muistettava Hugh Jackman erityisen viehättävä ilmestys herkkänä hamesankarina.
Heteromiehiä ei pidä raahata tätä puheliasta "naisten elokuvaa" katsomaan - jo siitäkin syystä että se antaa naisista täysin idioottimaisen kuvan. Mutta hylätyille morsiamille, 70-luvun herännäisfeministeille ja ennen kaikkea Ashley Judd -faneille siitä irtoaa samastuttavat itkut ja naurut.
Teksti: Tuuve Aro
Kuva: FS Film