USA/Uusi-Seelanti 2002. Ohjaus: Peter Jackson. Käsikirjoitus: Fran Walsh, Philippa Boyens, Stephen Sinclair, Peter Jackson. Perustuu J.R.R Tolkienin romaaniin. Kuvaus: Andrew Lesnie. Leikkaus: D. Michael Horton. Lavastus: Grant Major. Musiikki: Howard Shore. Tuotanto: Peter Jackson, Barrie M. Osborne, Frances Walsh. Pääosissa: Elijah Wood, Ian McKellen, Viggo Mortensen, Sean Astin, Billy Boyd, Liv Tyler, John Rhys-Davies, Dominic Monaghan, Christopher Lee, Miranda Otto, Brad Dourif, Orlando Bloom, Cate Blanchett, Karl Urban, Bernard Hill, David Wenham, Andy Serkis. Kesto: 179 min.
Vuosi sitten Uuden-Seelannin elokuvaprofeetta Peter Jackson lunasti odotuksest moninkertaisesti saattamalla kankaalle loistavan ensimmäisen osan J.R.R Tolkienin Taru sormusten herrasta -trilogiasta. Suhtautuminen taruun kuin palaan elettyä historiaa teki tarinasta käsinkosketeltavaa, "uskottavaa" fantasiaa, jossa suuret tunteet ja seikkailun alkuvoimainen tenho eivät missään vaiheessa jääneet niin ikään loistavasti toteutetun visuaalisen maailman jalkoihin.
George Lucas sai rinnalleen fantasian visionäärinä vakavasti otettavan kilpailijan, ja nyt vuotta myöhemmin on todettava että joutui myös ohitetuksi. Peter Jacksonin vyörytys trologian yhä synkkenevästä toisesta osasta Kaksi tornia on loistavasti yhdistettyä henkeä ja materiaa, kuvankäytön huippusuoritus, josta kuitenkin jää päällimmäisenä mieleen tarinan alkuvoimaisen tarinan vetovoima ja elävät, upeasti tunteella tulkitut henkilöhahmot.
Elokuvan nimi Kaksi tornia viittaa pahuuden liittoon, jota hallitsee siis kaksi tornia, Sauronin Mordorissa sijaitseva Barad Dûr ja viittansa pimeän puolelle kääntäneen Sarumanin Rautapihan torni. Nyt nähtävä kertomus on siis laajan eeppisen tarinan keskiosa, jossa pääsääntöisesti sankarit joutuvat kohtaamaan esteen toisensa jälkeen. Kerronta vaikuttaakin täten avausosaa rikkonaisemmalta, koska seuraamme alusta lähtien kaikkiaan kolmea tarinan säiettä.
Sormuksen saattueen rippeet Aragorn, Legolas ja Gimli ajavat takaa Merrin ja Pippinin vanginneita örkkejä ja päätyvät Rohanin kuninkaan Theodenin hoviin, jossa odottaa velho Sarumanin käveleväksi kalmoksi loihtima hallitsija. Frodo ja Sam saavat puolestaan matkaseurakseen Klonkun, joka vastahakoisesti alkaa johdattaa kaksikkoa kohti Mordorin portteja. Sormus alkaa matkan kestäessä polttaa pahasti Frodon taskussa. Kolmantena rönsynä Merri ja Pippin päätyvät ikiaikaiseen metsään ja huomaavat istuvansa kävelevän ja puhuvan puun, entti Puuparran oksilla.
Ensimmäisessä osassa kaikki matkalaiset punnittiin suhteessa tarinan varsinaiseen pahikseen, Sauronin takomaan hallitsijasormukseen. Nyt sormus tyytyy piinaamaan Frodoa, jonka matkanteon yhä vaikeutuminen on toteutettu koskettavasti, sekä Klonkkua, jonka himo sormukseen on kasvattanut Smeagôlin laihaan varteen toisen kavalan persoonan.
Alkuperäisen Star Wars -trilogian keskimmäinen elokuva, Imperiumin vastaisku on kerronnaltaan lähellä Jacksonin Kahta tornia. Molemmissa tarina ja sen säikeet potkaistaan käyntiin heti täydellä teholla, mitään esittelyjä ei tarvita, kerronta tykittää katsojansa heti penkinselkämykseen puhurin lailla.
Jacksonin ja hänen efektikomppaniansa WETAn toteuttama visuaalinen kuvasto hakee näkemyksellisyydessään vertaistaan. Illuusio "oikeasta" historiasta puree yhä ja tasoittaa hyvin tietä fantastisemmille elementeille. Enttien ekologinen armeija sulautuu tarinaan ja maisemaan kuten lohikäärmeillä ratsastavat Nâzgulitkin.
Elokuva ei kuitenkaan jää pelkäksi loistavaksi visuaaliseksi näytökseksi. Draama on voimakkaasti läsnä niin saattueen seikkailussa Theodenin hovissa ja lopulta Helmin Syvänteen hurjassa taistelussa. Toisen tiukan konfliktin tarjoilee Frodon ja Klonkun ristiriitainen suhde, jossa outoa otusta säälivä hobitti ajautuu pahaan tunteiden ristituleen luotettavan palvelijan Samin kuiskiessa varoituksia kolmantena pyöränä. Kaiken kuvallisen ilotulituksenkin jälkeen mieleen jää päällimmäiseksi juuri henkilähahmojen väliset suhteet ja niiden loistelias tulkinta.
Näytteleminen on nimittäin upeaa kautta linjan. Keskipisteeseen Elijah Woodin hienosti tulkitseman Frodon lisäksi nousee sisun ja peräänantamattomuuden ikonina Viggo Mortensenin Aragorn. Toinen kirkaana muiden seassa loistava valopilkku on Klonkun hahmo, jonka on ensin upeasti kuvankaappaustamineet päällään näytellyt Andy Serkis. Hänen suorituksensa päälle on sitten WETAn tietokonevelhot luoneet Klonkun piinatun olemuksen, joka on digitoiduksi hahmoksi tähän astisen elokuvahistorian uskottavin, eläväisin ja koskettavin. Muut roolit täytetään myös edelleen ammattitaidolla, vaikka esimerkiksi Morian syövereistä nouseva Gandalf jääkin hieman taka-alalle. Uutena naishahmona esitellään Miranda Otton näyttelemä Theoden-kuninkaan tytär Éowyn. Myös Brad Dourif Grima Kärmekielenä jää mieleen.
Sormuksen taru jatkuu siis arvoisellaan tavalla. Peter Jackson antaa joululahjaksi jälleen elokuvallisen täysosuman, fantasiaseikkailun vailla vertaa. Kaksi tornia on hieno elokuva.
Teksti: Jari Rantala
Kuva: FS Film