Pääkaupunkiseudulla on enemmän talviuinnista innostuneita kuin avantoja.
Monet talviuintiseurat eivät voi enää ottaa uusia jäseniä, kun entisillekään ei ole tilaa. Rannalle jääneet odottavat kaupungin järjestävän lisää talviuintipaikkoja. Nyt niitä on Helsingissä kahdeksan.
-Helsingin kaupungin pitäisi jotenkin reagoida tämmöiseen, lauttasaarelaisen talviuintiseura Humauksen puheenjohtaja Heljä Kaisu Ehanto sanoo. Ehannon seuraan olisi tulossa uusia uimareita aina Espoota myöten, mutta Humaus ei ota ainuttakaan uutta jäsentä.
Lauttasaaren Ryssänkärjessä toimivalla talviuintiseura Humauksella on 670 jäsentä. Seura oli päättänyt pitää kiinni 600 jäsenen katosta, mutta päätös lipsui tuttavien ja tuttavantuttavien hivuttauduttua mukaan. Nyt on kuitenkin saavutettu ehdoton jäsenkatto.
-Mitä kovempi pakkanen, sitä enemmän kävijöitä. Tavallisena päivänä avannossa käy satakunta ihmistä, Ehanto sanoo. Valtaosalle riittää 2-3 kertaa viikossa. Joku huippuinnokas käy useita kertoja päivässä.
Ehanto kertoo, että avantouinti on tarttuva harrastus. Parikymmentä vuotta lajia harrastanut Ehanto on saanut viisi työtoveriaankin kiinnostumaan talviuinnista. Elinikäisestä harrastuksesta luovutaan yleensä vain pakon edessä. -Juu, en mä lopeta koskaan, Ehanto sanoo painokkaasti.
Naisten harrastus maistuu miehillekin
Humauksen uimareiden käytössä on lämpimät pukukopit, mutta ei saunoja, eikä pesutiloja. Kaikki eivät kaipaa pukukoppiakaan. Osa vakituisista kävijöistä riisuu ja pukee laiturilla. Jokaisella kävijällä on omat tapansa ja varusteensa. Joku käyttää tossuja ja kylpytakkia, joku pyyhältää edestakaisin pelkässä uimapuvussa.
-Avantouintiin ei voi antaa ohjeita, että ui niin ja niin kauan. Itse olen enemmän räpiköijä. Viivyn talvella vedessä pari minuuttia ja olen ihan punainen, kun sieltä nousen. Ja on hyvä olo. Talviuimarit ovat naisvaltaista joukkoa. Kahdeksan kymmenestä Humauksen uimarista on naisia. Miehet aloittavat uinnin talviuinnista innostuneiden vaimojen seurassa. Yksin käyviä miehiä on harvassa.