Laaja tutkimus luotaa 1990-luvun laman syitä ja seurauksia.
Vuosikymmenen alun lama aiheutti monia menetyksiä. Pysyvimpiä vaurioita lama jätti niiden elämään, jotka menettivät omaisuutensa ja työpaikkansa pysyvästi. Lamaa syvensi ja pidensi silloinen talouspolitiikka, etenkin korkeat korot. Näin arvioi tutkimusjohtaja Jaakko Kiander, joka toimi lamaa käsitelleen tutkimusohjelman koordinaattorina.
-Lamanaikainen talouspoliittinen päätöksenteko ei kiinnittänyt juuri lainkaan huomiota kansalaisten elintasoon tai työllisyyteen, Kiander totesi tutkimusohjelman päätösseminaarissa.
Lamavuosina korostettiin Neuvostoliiton kaupan romahtamisen merkitystä Suomelle. Kianderin mukaan jälkikäteen on helppo nähdä, ettei tällä ollut suurta merkitystä laman taustatekijänä. Laman aikana oltiin myös taipuvaisia ajattelemaan, että yritysten tehottomuus, kilpailun puute, korkeat verot, suuri julkinen sektori, ylimitoitettu sosiaaliturva ja jäykät työmarkkinat aiheuttivat Suomen laman.
-Talouden nopea toipuminen lamasta asettaa tällaisen rakenneselityksen kyseenalaiseksi. Kiander myöntää, että jälkikäteen on helppo nimetä pitkä sarja päätöksiä, joita voidaan pitää virheinä.
Virheiksi hän listaa säästöpankkilainsäädännön vapauttamisen, pankkivalvonnan heikot valtuudet, luottomarkkinoiden vapauttamisen samalla kun talletuspuolta säädeltiin, vakaan markan linjan viemisen liian pitkälle sekä työttömyyden hoidon laiminlyönnin. Virhe oli myös se, että työttömyyden annettiin vapaasti kasvaa vuosina 1991-93.
Työttömyyttä Kianderin mukaan lisäsi se, että budjetin nyörit pidettiin tiukalla ja korot korkealla. -Korkeista koroista huolimatta markka lopulta devalvoitui ja julkisen sektorin säästöistä huolimatta valtion velka kasvoi, koska työttömäksi jääneet lakkasivat maksamasta veroja ja saivat työttömyys- ja muita tukia, Kiander perustelee.
Muutos sosiaalipolitiikassa
Kianderin mukaan lama merkitsi selvää muutosta suomalaisessa sosiaalipolitiikassa; useimpien sosiaaliturvaetuuksien taso laski selvästi.
-Lama katkaisi pitkään jatkuneen kehityksen, jossa etuisuuksia pyrittiin säännöllisesti parantamaan.
Lamasta huolimatta tulonjako säilyi selvitysten mukaan vakaana 1990-luvun puoliväliin asti. Tuloerot alkoivat kasvaa vasta lamasta toivuttaesa. Työttömyyden kasvu lisäsi kotitalouksien välisiä tuloeroja. Alimpiin tuloryhmiin sijoittuivat ne kotitaloudet, joiden tulot muodostuivat pääosin eläkkeistä, opintorahoista, työttömyyskorvauksista, asumistuesta, kotihoidontuesta ja toimeentulotuesta.
-Osin säätösyistä ja osin työntekoon kannustamiseksi tukia leikattiin ja niiden saannin ehtoja tiukennettiin.
Selvitysten mukaan eriarvioisuus ja vähäosaisuus eivät ole poistuneet ollenkaan siinä tahdissa, missä talous on kohentunut. -Kasvun hedelmät ovat ohjautuneet aktiiviselle työtä tekevälle väestönosalle ja omistajille.
Mukana sata tutkijaa
Juuri päättyneen Suomen Akatemian kolmivuotisen tutkimusohjelman tavoitteena oli vastata kysymykseen, oliko Suomen poikkeuksellinen kriisi huonoa onnea vai oliko sen taustalla jo pitkään vaikuttaneita rakenteellisia syitä, jotka tekivät romahduksen väistämättömäksi. Tutkimusohjelma sisälsi yli 20 erilaista projektia, joissa työskentelli yli sata tutkijaa.
Tutkimustuloksia esitellessään Kiander korosti, ettei tarkoituksena ole osoittaa lamasyyllisiä vaan kartoittaa laman aiheuttamia tuhoja. Pysyvämpiä vammoja lama aiheutti niille, jotka menettivät omaisuutensa tai työpaikkansa kokonaan. Näitä olivat konkurssiin ajautuneet yrittäjät, lainojen takaajat ja epäonniset asunnonvaihtajat, jotka eivät onnistuneet myymään ajoissa velkojensa panttina olleita omistuksiaan. Toinen pysyviä vaurioita saanut ryhmä olivat pitkäaikaistyöttömät.
-Pitkäaikaistyöttömyys oli suurin yksittäinen köyhyyden ja syrjäytymisen riskitekijä, Kiander painottaa.
(MTV3-STT)