Tähtitieteellinen yhdistys Ursa ry on palkinnut tähtiharrastajia Stella Arcti -palkinnolla täysin uuden revontulimuodon, dyynien, löytämiseen johtaneista havainnoista ja työstä.
Palkitut ovat Minna Glad, Matti Helin, Pirjo Koski sekä Mikko Peussa.
Lisäksi kouvolalainen Timo Loikala palkittiin merkittävästä harrastustoiminnasta ja tähtitieteen yleistajuistamisesta.
Havainto sysäsi liikkeelle mullistavan tapahtumasarjan
Vuonna 2015 harrastajat raportoivat Ursan Taivaanvahti-havaintopalvelussa oudoista vaakaraidoista, joita olivat nähneet ja valokuvanneet revontulissa.
– Lokakuun 7. päivänä oli odotettavissa revontulia, turkulainen tähtiharrastaja Mikko Peussa muistelee Ursan tiedotteessa.
Tapahtuma sysäsi liikkeelle dyynien tunnistamiseen johtaneen tapahtumasarjan.
– Ensihavainto parvekkeeltani osoitti, että näytelmä näytti varsin erikoiselta. Revontulikaaren painopiste oli huomattavasti enemmän lännen suunnalla kuin yleensä ja vihreässä harsossa näkyi paljain silminkin erikoisia vaakaraitoja. Sen enempää miettimättä lähdin saman tien asuntoni lähistölle Turun Ruissaloon, josta aloin välittömästi kuvata näitä erikoisia revontulia.
Tähtiharrastajat havaitsivat outoja vaakaraitoja valokuvissaan, löytö sysäsi liikkeelle mullistavan tapahtumasarjan – täysin uuden revontulimuodon löytäjät saivat nyt Ursan palkinnon
Peussa latasi kuvat ensimmäisenä Taivaanvahtiin ja kertoi erikoisesta ilmiöstä muillekin.
– Siitä alkoikin mielenkiintoinen keskustelu havainnon kommenteissa. Itse havaintoillan tapahtumat olin jo melkein unohtanut näiden lähes viiden vuoden aikana. Jälkeen päin sitten kuulin, että havaintoilta osoittautuikin varsin tärkeäksi.
– Keskustelu lainemaisen ilmiön ympärillä oli ihmettelevää, innokasta ja kiivasta, illan erikoiset revontulet myös kuvannut lietolainen Matti Helin muistelee.
– Ajatuksia lenteli ja jonkinlaista hypoteesiakin ilmiön synnylle pilkahti, mutta kun viikot kuluivat, alkoi kiinnostus ilmiön ympärillä hälvetä. Vuosien mittaan ilmiö näyttäytyi aika ajoin, mutta selitystä, sijaintia tai mitään muutakaan sille ei vieläkään ollut löydetty.
Outojen muotojen kimppuun käytiin lopulta
Havainnot jäivät syrjään vuosiksi, kunnes Helsingin yliopiston laskennallisen avaruusfysiikan professori Minna Palmrothin johdolla julkaistiin kirja Revontulibongarin opas (Into, 2018).
Kirjan kuvitukseen oli pyydetty apua harrastajilta, ja oudot revontulimuodot pintautuivat jälleen keskusteluun. Niille ei kuitenkaan löytynyt sopivaa kategoriaa, eikä ilmiöön ennätetty vieläkään perehtyä paremmin.
Vain pari päivää kirjan julkaisun jälkeen ja tarkalleen kolme vuotta vaakaraidallisten revontulien ensihuomaamisen jälkeen taivas kuitenkin loimusi taas ja erikoiset revontulet palasivat hetkeksi taivaalle. Helin sai kuvattua arvoituksellisen revontulimuodon, ja vahvistus raidoista tuli myös Minna Gladilta Kuopion läheltä ja Pirjo Koskelta Laitilasta.
Nyt outojen muotojen kimppuun käytiin kunnollisesti, ja Taivaanvahdin arkistoista kaivettiin kaikki vanhatkin havainnot, joiden erikoisiin vaakaraitoihin ei ollut aiemmin kiinnitetty huomiota.
Tutkimuksen edetessä ilmiö löytyi myös Suomen ulkopuolella aiemmin otetuista kuvista.
Pitkällisessä tieteellisessä selvitystyössä hyödynnettiin myös Kosken ja Gladin havaintoja, ja ilmiölle saatiin laskettua korkeus.
Tieteellinen artikkeli täysin uudesta revontulimuodosta julkaistiin Palmrothin johdolla vuoden 2020 alussa, ja se ja tavoitti Helsingin yliopiston mediaseurannan mukaan yli 2,5 miljardia ihmistä eri tiedotusvälineissä ympäri maailmaa. Idea ilmiön nimestä, dyynit, tuli Koskelta.
Dyynit tarjoavat tutkijoille uuden kanavan
Paitsi että tutkimuksen tuloksena tunnistettiin täysin uusi revontulimuoto, se auttaa myös ymmärtämään paremmin ilmakehän yläosia. Revontulidyynit osattiin nyt yhdistää harvinaiseen mesosfäärin niin kutsuttuun vuoksiaaltoon. Dyynit tarjoavatkin nyt tutkijoille uuden kanavan tutkia tätä vuoksiaaltoa.
– Tuntuu hurjan hienolta ja ennen kaikkea etuoikeutetulta, edelleen, Pirjo Koski kuvailee kokemustaan.
– On ollut käsittämätön kunnia päästä tällaiseen mukaan. Työryhmämme saavutus oli kyllä joukkuepeliä parhaimmillaan. Samalla syntyi elinikäisiä ystävyyssuhteita. Monesti luontoharrastusten yhteydessä tulee vastaan jotain, mitä ihmettelen ja mietin, onko asiasta vielä saatu selkoa, Minna Glad kertoo.
– Mutta se, että pääsee itse osallistumaan uuden ilmiön selvitystyöhön, on harrastajalle harvinainen ja ikimuistoinen kokemus! Revontulissa kiehtoo niiden kauneus ja saavuttamattomuus. Ne tekevät mitä lystäävät aivan meistä ihmisistä riippumatta. Se tekee mielen nöyräksi.
– Monesti piskuinen revontulibongari ehtii palella ulkona tuntikaupalla, ennen kuin uskomattoman monipuoliset taivaan tulet palkitsevat. Silloin mietin, miten valtavan suuri ilmiö se on – säteiden korkeus on satoja kilometrejä. Näytös, jota ihailen, saattaa näkyä myös kauas Venäjälle tai Ruotsiin. Kauneimmat näytökset tuovat niin paljon kiitollisuutta ja hyvää mieltä, että seuraavana päivänä valvominen ei tunnu missään ja olen täynnä energiaa.
”Ihmisiin on asennettu peruskiinnostus avaruuteen”
Stella Arctilla palkittiin lisäksi kouvolalainen pitkän linjan tähtiharrastaja, tieteen yleistajuistaja ja tähtiyhdistys Konut Tählet ry:n puheenjohtaja Timo Loikala.
Loikalalla on oma tähtitorni Kouvolan Alakylässä.
– Kirkkaina iltoina minut kyllä löytää sieltä, Loikala toteaa.
Loikalalle tähtiharrastuksessa kiehtoo sen monimuotoisuus. –Mitä hienoja kohteita tähtitaivas pitääkään sisällään! Kohteet auttavat ymmärtämään oman planeettamme ainutlaatuisuuden ja sen, miten hienossa paikassa aurinkokunnassamme me elämme. Tähtitaivaan tarkkailu auttaa helposti unohtamaan ja ohittamaan pienet maalliset murheet, joita meillä kaikilla välillä on. Se on aika hyvän harrastuksen merkki.
Loikala on aktiivinen luennoitsija, kurssien vetäjä ja toimii pyynnöstä asiantuntijana Kaakkois-Suomen medialle taivaanilmiöiden selventäjänä.
– Meihin ihmisiin tuntuu olevan asennettu peruskiinnostus avaruuteen. Yhdistyksemme tähtinäytöksissä olen havainnut, että alkujännityksen jälkeen ihmiset avautuvat kyselemään mielenkiintoisia kysymyksiä ja mietiskelemään avaruuden olemusta, Loikala kertoo.
– Erityisesti kouluissa huomaa, miten innostuneita nuoriso on avaruudesta. Jakamalla perustietoa sopivalla mitalla ja tavalla heidät saa kyllä innostumaan katselemaan taivaalle. Ja tulevaisuuden uudet valtaojat, enqvistit, poutaset ja tenkaset saattavat löytyä näiden innostuneiden joukosta, Loikala miettii.
– Ja nuorten tulevaisuuteenhan avaruus tulee liittymään entistä enemmän ja hyvin merkittävällä tavalla.
Ursan merkittävintä tähtiharrastuksesta myönnettävää tunnustusta, Stella Arcti -palkintoa, on jaettu vuodesta 1988 lähtien. Palkinto myönnetään jopa kansainvälisellä tasolla merkittävistä tähtitieteellisistä havainnoista tai poikkeuksellisen asioituneesta tähtiharrastuksesta. Palkinnot jaettiin tänä vuonna poikkeuksellisesti tähtiharrastajia yhteen keränneessä verkkotilaisuudessa 5.12.2020.
