USA 2005. Ohjaus: Dean Parisot. Käsikirjoitus: Judd Apatow, Nicholas Stoller. Tuotanto: Jim Carrey, Brian Grazer. Kuvaus: Jerzy Zielinski. Leikkaus: Don Zimmermann. Pääosissa: Jim Carrey, Téa Leoni, Alec Baldwin, Richard Jenkins, Angie Harmon, Richard Burgi, Gloria Garayua. Kesto: 90 min.
Köyhyyden kanssa kamppailu vaikuttaa enimmäkseen hupaisalta Jim Carrey-komediassa Taalat taskuun, Dick ja Jane. Pyrkimys hauskuuteen ei tosin vielä riitä onnistuneeseen lopputulokseen, sillä Dean Parisotin ohjaama elämäntapafarssi kompastuu omaan tyhjänpäiväisyyteensä.
Jim Carrey ja Téa Leoni tähdittävät tarinaa, joka on toisinto vuoden 1977 samannimisestä George Segal-Jane Fonda -komediasta. Segal/Fonda-versio ei onnistunut tavoitteissaan erityisen muistettavasti, mutta vielä kehnommin käy uunituoreelle tekeleelle. Carreyn ja Leonin urhea yrittäminen ei pelasta epäsuhtaista, yhdentekevää ja paikoin lähes ärsyttävän kosiskelevaa kokonaisuutta.
Carrey esittää Dick Harperia, mahtipontisen Globodyne-yhtiön herrahissiin haluavaa väliportaan lupausta. Kun jättiläisfirman porhot kutsuvat miekkosen tapaamiseen, on Dickin h-hetki viimein käsillä: hänet nimitetään Globodynen johdon parhaaseen A-ryhmään. Karvas todellisuus paljastuu heti seuraavana päivänä, kun Dick huomaa joutuneensa yhtiön pörssiromahduksen ja sitä seuraavan alennustilan syntipukiksi. Varsinaisten konnien vetäessä rahat välistä Dick kohtalotovereineen jää tyhjän päälle. Työpaikan mukana haihtuvat taivaan tuuliin niin säästöt, eläkkeet kuin haaveet paremmasta tulevaisuudesta.
Mutta onko hätä tämän näköinen? Harperit uskovat pystyvänsä säilyttämään sekä elintasonsa että statuksensa juppinaapureiden silmissä. Mitä siitä, vaikka sähkö katkaistaan – eipähän tarvitse sisäkön enää imuroida. Ennen pitkää kovat tosiasiat iskevät Dickin ja Janen seinää vasten; jos kerran töitä ei löydy, on pakko ryhtyä äärimmäisiin toimenpiteisiin. Epätoivo ajaa pariskunnan ryöstöpuuhiin, kaksikosta kuoriutuu esiin koominen Bonnie & Clyde.
Taalat taskuun, Dick ja Jane on rakennettu toiveelle, että Carreyn fyysinen huumori ja populistinen post-Enron-tematiikka vetäisivät väkeä lippuluukuille. Nämä kaksi elementtiä eivät missään vaiheessa asetu keskenään hedelmälliseen yhteyteen. Päinvastoin, ne vetävät mattoa toinen toisensa alta mitä pitemmälle elokuva ehtii. Vaikka Jim Carreyn Ace Ventura -päivistä on vierähtänyt tovi jos toinenkin, kuuluu raju anarkistisuus edelleen tähden koomiseen persoonaan. Carreyn huumori on aina ollut herkullisen ilkeätä ja hyvä niin. Juoni, joka etsii sovitusta ja "hyvää tahtoa ihmisten kesken", on liian lälly sovittamaan itseensä kaivatun carreymäisen särmän. Lopputulos on kahteen eri suuntaan tempoileva, epämääräinen kujanjuoksu, jonka synkemmät sävyt pilkistävät hämmentävästi esiin vitsien saumoista. Naurut jäävät kovin vähiin.
Elokuvan epäonnistuminen ei ole pääosanesittäjien syytä, ja on paikallaan huomioida, miten hienosti Téa Leoni pysyy hyperaktiivisen kollegansa tahdissa. Näyttelijättären 1990-luvun televisiouraa tunteville hänen komediennen kykynsä tuskin tulevat yllätyksenä. Kunpa vain niitä osattaisiin jatkossa käyttää entistä paremmin hyväksi.
Taalat taskuun, Dick ja Jane tarjoaa pari hauskaa kohtausta ja hilpeää oivallusta, mutta puolitoistatuntisen elokuvan tarpeiksi hajanaiset gagit eivät riitä millään. Parisotin komedia on helposti unohdettava kommellusten sarja, jonka tulevaisuus kuuluu videovuokraamoille. Elokuvalippuun tarkoitetut "taalat" kannattaa jättää omaan taskuun.
Teksti: Outi Heiskanen
Kuva: Nordisk Film Theatrical Distribution