Hollannin ja Norjan ohella Brittein saaret ovat olleet suomalaisten jalkapalloilijoiden suosituin kohde ammattilaisuralla. Suomalaispelaajien määrän jatkuvaan lisääntymiseen kahdella Englannin ylimmällä sarjatasolla on yhtenä syynä ollut varmasti hyvät kokemukset ensimmäisistä suomalaispelaajista. Tällä hetkellä valioliigassa ja 1. divisioonassa pelaa jo varsin kattava kirjo suomalaisia jalkapalloilijoita.
Karkeasti ottaen suomalaispelaajat Englannin kentillä voidaan jakaa kolmeen ryhmään: tähdet, luottopelaajat ja lupaukset. Moni kuitenkin liikkuu näiden ryhmien välillä ja kehityksen myötä lupauksesta saattaa tulla tähti - ja toki tähdestäkin joskus entinen tähti.
Missä tilanteessa sitten itse kukin suomalaispelaaja tällä hetkellä on? Onko muutoksia näkyvissä? Onko mahdollisuuksia eteenpäin vai alkaako uran loppu jo häämöttää? Onko nykyinen seura oikea paikka vai onko syytä tähyillä muita vaihtoehtoja? Alla lyhyesti suomalaispelaajat Englannissa arvioituna.
Sami Hyypiä
Tällä hetkellä ainoa todellinen supertähti suomalaisista. Hyypiä valitaan jatkuvasti erilaisissa äänestyksissä valioliigan parhaiden pelaajien joukkoon ja Liverpoolin toppari on ansaitusti ehdolla myös Euroopan parhaaksi jalkapalloilijaksi. Hyypiä on puhtaasti urheilullisilla ansioilla mitattuna tällä hetkellä ylivoimaisesti Suomen ykkösurheilija. Seurana Liverpool sopii voikkaalaiselle loistavasti niin pelityyliltään kuin taustoiltaankin. Kaikki merkit viittaavat siihen, että Sami saavuttaa tulevina vuosina vielä paljon niin Liverpoolille kuin itselleenkin.
Jonatan Johansson
Johansson on ainakin hyvin lähellä tähtiluokkaa. Hän pelaa valioliigan keskitason seurassa säännöllisesti ja kuuluu joukkueen runkomiehistöön. Avauskausi Charltonissa nosti Tintin kannattajien suosikiksi ja viime maanantain kaksi maalia antoivat taas lisäpontta paraislaisen ylistämiseen The Valleyn lehtereillä. Menestyisi varmasti muussakin seurassa, mutta säännöllinen peliaika Charltonissa on varmasti Johanssonille parempi ja mieluisampi vaihtoehto kuin satunnaisemmat minuutit jossain muualla. On kärsinyt hiukan pelipaikan jatkuvasta vaihtelusta tällä kaudella. Jatkanee Charltonissa näillä näkymin.
Jussi Jääskeläinen
Suomalaismaalivahdin ylistykselle ei ole tahtonut tulla loppua alkukaudella. Jääskeläistä pidetään suurimpana yksittäisenä tekijänä nousijaseura Boltonin hyvälle menestykselle. Arvostuksesta kertoo jotain se, että manageri Sam Allardyce on hakenut pätevää kakkosmaalivahtia ympäri Eurooppaa pelätessään tason tolppien välissä putoavan, mikäli Jääskeläinen loukkaantuu. Mikkeliläinen on noussut hitaasti kiiruhtaen Boltonin kanssa huipulle, eikä hänellä ole mitään syytä haikailla pois seurasta. Tilanne on kuitenkin toinen, mikäli Bolton jonain keväänä löytää itsensä putoajan paikalta.
Jari Litmanen
Ainoa suomalainen, joka oli suuri tähti jo Englantiin tullessaan ja voisi olla sitä vieläkin. Vähäinen peliaika jättää kuitenkin Litmasen niukasti tähtikaartin ulkopuolelle tässä vaiheessa. Kentälle päästessään on useasti osoittanut tuovansa Liverpoolin peliin aivan uusia ulottuvaisuuksia. Litmanen kärsii osittain joukkueen pelityylin johdosta; mikä sopii Michael Owenille, ei välttämättä sovi Litmaselle. Maajoukkuekapteeni ei välttämättä jaksa odotella tilaisuuttaan ikuisesti, vaan saattaa alkaa katsella muitakin vaihtoehtoja. Suuntana ei todennäköisesti silloin ole Englanti.
Mikael Forssell
Hakee vielä Chelseassa sitä asemaa, jonka saavutti maajoukkueessa tällä kaudella. Peliminuutit ovat edelleen jääneet satunnaisiksi ja Forssell kaipaa myös onnistumisia itseluottamuksensa kannalta. Chelsean hyökkääjämateriaali on sitä luokkaa, että kentälle päästessä on myös onnistuttava. Forssell itse uskoo vakaasti tulevaisuuteensa länsilontoolaisten paidassa, eikä viime kauden tapainen lainasopimus ainakaan sarjaporrasta alemmaksi vaikuta todennäköiseltä. Miklu tarvitsee kuitenkin peliaikaa eikä sen hakeminen toisesta valioliigaseurasta ole poissuljettua. Luultavasti kuitenkin korkeintaan lainasopimuksella.
Peter Enckelman
Uskollisuuden perikuva, joka ei ole ainakaan ulospäin valitellut vaikka viime kauden paikka David Jamesin "ikuisena kakkosena" vaihtui vastaavaan rooliin Peter Schmeichelin varjossa. Enckelmanilla lienee jo oma kausikorttipaikka Aston Villan vaihtopenkillä. Pelituntuma säilyy reserviotteluissa, mutta ykkösjoukkueen pelejä Enckelmankin toki kaipaa. Toivoa antaa se, että suomalainen on joukkueen ehdoton kakkosvaihtoehto tolppien väliin. Aston Villan ykköstorjujat ovat kuitenkin Enckelmanin kannalta harmillisesti olleet huippuvireessä jatkuvasti. Manageri John Gregoryn kauniista puheista huolimatta saattaa katsella keväällä ympärilleen, jos nykytilanne jatkuu.
Simo Valakari
Oli Motherwellissa Skotlannissa joukkueen runkomiehiä ja sama asema oli vakiintumassa myös Derbyssa viime syksynä. Ikävään aikaan sattunut loukkaantuminen piti kuitenkin Valakarin sivussa koko kevään ja pelipaikan takaisin voittaminen on osoittautunut vaikeaksi. Englantilaistietojen mukaan Valakaria olisi kyselty syksyn mittaan lainalle mm. Skotlantiin, mutta manageri Colin Todd ei ole halunnut päästää suomalaista edes väliaikaisesti muualle. Loppukausi näyttää pitkälle Simon tulevaisuuden kuviot. Kaikki on oikeastaan tällä hetkellä avoinna.
Teuvo Moilanen
Moilanen on kulkenut paljolti samanlaisen tien kuin Jussi Jääskeläinen, tosin vielä pidemmän kaavan kautta. Suomalainen on vähitellen noussut Prestonin ykkösmaalivahdiksi ja Preston puolestaan on noussut vakavasti tavoittelemaan nousua valioliigaan. Deepdalella "Giant Finn" on jo käsite eikä Moilasella itselläänkään varmasti olisi mitään sitä vastaan, että hän pääsisi valioliigaan nimenomaan Prestonin nousun myötä. Asema joukkueessa on niin vahva, että Tepi tuskin kovin herkästi lähtee seuraa vaihtamaan.
Aki Riihilahti
Vålerengasta vain reilu puoli vuotta sitten Crystal Palaceen siirtynyt Riihilahti on noussut lyhyessä ajassa melkoiseksi kulttihahmoksi. Asiaan vaikuttavat varmasti miehen värikkäät lausunnot ja lievästi sanottuna mielenkiintoiset kotisivut (www.akiriihilahti.com), mutta suuri osuus on myös pelillisillä ansioilla. Kovasti taisteleva Riihilahti on kannattajien mieleen ja tasaiseen tahtiin syntyvät maalit eivät ainakaan himmennä miehen sädekehää. Pelaa tällä hetkellä varmasti itsensä kannalta nappijoukkueessa ja kun Palace vielä taistelee divisioonan kärkipäässä, näyttää tilanne hyvältä. Riihilahden uskon puutteeseen Kotkien nousu ei kaadu, mutta tuskin Aki aikoo loppu-urakseen jäädä divisioonapelaajaksi.
Jarkko Wiss
Moni asia loksahti Wissin osalta kohdalleen pari viikkoa sitten. Pitkään vaivannut selkävaiva alkoi talttua ja katastrofaalisen alkukauden pelanneen Stockportin tulevaisuudessa alkoi pilkistää valoa uuden managerin Carlton Palmerin tulon myötä. Wiss on vähitellen nousemassa samaan rooliin joukkueessa kuin viime kaudella. Täydessä kunnossa hän on yksi niitä harvoja pelaajia, joka omalla panoksellaan saattaa pitää Stockportin 1. divisioonassa. Pelityyli tuntuu myös sopivan mainiosti Palmerin ajatuksiin Jos noutaja kuitenkin tulee kauden päätteeksi, alkaa Wiss varmasti miettiä muitakin vaihtoehtoja.
Petri Helin
Stockportin "uusin" suomalainen, joka pelastettiin kesällä 3. divisioonaan uponneesta Lutonista. Ei ole täysin pystynyt vakiinnuttamaan paikkaansa pikkuvaivojen sävytettyä syksyä. Muutamassa syksyn pelissä Helin oli Stockportin ehdotonta parhaimmistoa. On vielä täysi arvoitus, mikä miehen rooli tulee olemaan Carlton Palmerin alaisuudessa. Jos peliaikaa heruu, Helin saattaa jatkaa Hattersissa vielä ensi kaudellakin. Muussa tapauksessa maajoukkuemies etsinee uusia haasteita, joita saattaa hyvinkin löytyä muualta kuin Englannin kentiltä.
Shefki Kuqi
Tilanne tällä hetkellä on varmasti jonkinasteinen arvoitus miehelle itselleenkin. Andy Kilnerin lähdön jälkeen Kuqia ei ole Stockportin otteluissa näkynyt edes vaihtopenkillä ja ennakoitu siirto Blackburniinkiin on kariutunut lopullisen tuntuisesti. Viime kevään hurmiosta Edgeley Parkilla ei ole jäljellä kuin muistot ja suomalaishyökkääjän aika seurassa näyttäisi olevan väistämättä ohitse. Vastikään 25 vuotta täyttänyt on lähtökuopissa, mutta suunta on vielä täysin auki. Pelityyli sanelee myös paljon seuravalinnan suhteen; mikään taskuraketti Shefki ei ole.
Janne Salli
Barnsleyyn viime syksyn Hakan mestaruusjuhlien jälkeen siirtynyt puolustaja aloitti Englannissa todella vakuuttavasti, kunnes valitettava loukkaantuminen katkaisi kauden tylysti kesken. Kuntoutuminen on ollut odotettua verkkaisempaa ja pientä takapakkiakin on tullut välillä. Nyt Salli on kuitenkin pääsemässä harjoittelemaan täydellä teholla ja pelikuntoon miestä odotetaan jouluksi. Vuoden mittainen sairaslistalla olo ei voi olla vaikuttamatta, mutta Barnsleyn tilanne on sellainen, että jotain muutoksia on tehtävä. Tulevaisuus riippuu paljon siitä, onnistuuko Salli samassa kuin vuosi sitten eli murtautuu takaisin avauskokoonpanoon.
Jani Viander
HJK:n maalivahti sai viime viikolla kolmen kuukauden mittaisen lainasopimuksen Boltoniin. Vianderin rooli on vielä arvoitus, mutta hän kamppaillee kakkosmiehen roolista Jussi Jääskeläisen takana yhdessä Kevin Poolen ja Steve Banksin kanssa. Jatko Englannissa lainasopimuksen päättymisen jälkeen on vielä kokonaan avoinna. Viander saatetaan hyvin nähdä ensi kaudella jälleen HJK:n maalin suulla.
Lupaukset
Englannissa on myös nuoria suomalaisia, joilta ei odotetakaan mainetekoja ykkösjoukkueessa vielä hyvään aikaan. Nämä pelaajat ovat kehittymässä ja kasvamassa liigakentille toista tietä: paikan päällä Englannissa. Ihme olisi, jos nuorisomaajoukkueissa nähdystä kolmikosta Daniel Sjölund (Liverpool), Kristoffer Weckström (Derby) ja Heikki Haara (Wimbledon) ei kuultaisi jatkossa vielä paljon. Missä vaiheessa ja missä seurassa onkin sitten jo toinen asia.
(MTV3)