Moskova ja jääkiekkoilu ovat suomalaiselle etäinen yhdistelmä, vaikka viimeksi kaupungissa pelatuissa MM-kisoissa Leijonille tarjottiin suuria tunteita enemmän kuin lääkärikään välittäisi. Mitali liippasi vuoden 1986 MM-kisoissa läheltä.
Suomen maajoukkuetta vuosina 1986-1987 valmentanut Rauno Korpi vakuuttaa, että haavat ovat 21 vuodessa arpeutuneet. Hän oli vaihtoaitiopaikalla ottelussa, jossa Suomi Moskovan Luzhniki-hallissa johti Ruotsia minuuttia ennen loppua 4-2. Voitto olisi varmistanut Suomelle kiekkohistorian ensimmäisen MM-mitalin.
Perinteisen kaavan mukaisesti Ruotsi, tarkemmin hyökkääjä Anders Carlsson, teki 40 viimeisen sekunnin aikana yhdeksän sekunnin välein kaksi maalia ja hankki tarvitsemansa tasapelin. Ennen muuta länsinaapuri nolasi Suomen.
- Ruotsin joukkueen psykologi sanoi jälkeenpäin hänen kanssaan keskusteltuani, että "elitte pelin viimeistä minuuttia väärässä aikamuodossa". Niin se oli. Elimme 4-2-lopputulosta, vaikka ottelu oli täydessä käynnissä, nykyinen yritysvalmentaja Korpi manailee.
Lähtökohtiin nähden Suomi pelasi hyvän turnauksen. Koska edellinen päävalmentaja Alpo Suhonen jätti A-maajoukkueen juuri MM-kisojen alla, hätiin hälytetty Korpi ja hänen apuvalmentajansa Olli Hietanen saivat vain pari päivää aikaa totutella ajatukseen Leijonien vetovastuusta.
- Menimme kisoihin vapaapalokuntahengessä. Pahin tulen leviäminen saatiin estettyä. Pieniä möhläyksiä lukuun ottamatta kisat menivät aivan tyydyttävästi ja joukkue kasvoi mitalipeleihin mentäessä.
- Olin kiitollinen joukkueessa jokaiselle kaverille, sillä MM-kisoista kieltäytymiset olivat silloin hyvin yleisiä, 55-vuotias Korpi muistelee.
Moskovalla ei vetovoimaa
Kieltäytymiset lyövät leimansa myös tämän vuoden MM-kisoihin. Moskovan sirkus, Kreml, Punainen tori tai vaikkapa Moskvajoki iltavalaistuksessa eivät houkuttele etenkään NHL-pelaajia puoleensa.
Ei auta, vaikka satunnaisen matkailijan nälän tyydyttämiseen löytyy McDonalds lähes joka toisesta kadunkulmasta.