Ei siitä kauan ole, kun Jani Hurmeesta tuli ensimmäinen suomalaisvahti NHL:ssä kahdeksaan vuoteen. Hurme on vetänyt perässään Atlantin taakse melkoisen lauman suomalaisvahteja. Luotettavia kakkosmaalivahteja on jo muutama.
Jani Hurmeella on Floridassa loppujen lopuksi toivoton tehtävä edessään. Ykkösmaalivahti Roberto Luongo on niin paljon hehkutettu maalivahtilupaus, ja vieläpä kanadalainen sellainen, että edes ihmeteot eivät auta Hurmetta ykkösvahdiksi Pantteri-paidassa. Ihmetekoja Hurme on jopa tehnyt. Vaatimattomassa Panthersissa Ottawasta siirtynyt Hurme hankki 13 ensimmäisessä pelissään 12 kertaa vähintään pisteen. Kenelle tahansa vahdille kyseessä olisi vaikuttava lukema, ja mikäli pelit olisivat tulleet putkeen, olisi Hurme ollut kuukauden pelaaja. Erityistä hohtoa putkeen tuo vielä sekin, että Hurmetta on tavattu syyttää epätasaisuudesta, osin perusteettomastikin.
Ottawassa peliajan nieli toinen Kanadan oma poika Patrick Lalime, jolle tiukassa paikassa annettiin osoitteeksi verkkojen väli Hurmeen jäädessä luukkuvahdiksi. Jäälle päästessään Hurme oli tavallisesti erinomainen, mutta epäsäännöllinen pelitahti tuotti muutamia off-iltoja. Aivan kuten sattui jokin aika sitten Washingtonia vastaan, kun Luongo ja Hurme yhteistyössä imuroivat 12 kiekkoa Floridan maaliin.
Vaikka Floridassa Hurmeesta todennäköisesti voi tulla vain paljon pelaava kakkonen, on erityisesti Pittsburghin huhuiltu mielivän Hurmetta riveihinsä. Pohjois-Amerikan kaukaloihin täysin sopeutunut "HuuHaa" on teknisesti taitava, irtokiekot sivuun ohjaava kylmäpäinen maalivahti. Kuudetta kauttaan Atlantin takana pelaava Hurme voisi olla nykymuodin mukaan isompikin.
Katupoika Pasi Nurminen tunnetaan "piireissä" jo, vaikka vasta toinen kausi Atlantassa on menossa. Nurminen saa Dominik Hasekin näyttämään kaavoihin kangistuneelta, mutta epäilyistä huolimatta Nurmisen heittäytymiset ja kärrynpyörät ovat tehonneet NHL-hyökkääjiin. Nurminen on ehtinyt pelata jo kaksi nollapeliä ja hankki alkukaudesta 10 pistettä silloisen ykkösvahdin yhtä vastaan. Hnilickan Nurminen syrjäytti, mutta ei toistaiseksi vielä Atlantaan hankittua Byron Dafoeta, jolla on ollut paljon ongelmia.
Nurminen on saanut kritiikkiä epätasaisista otteista. NHL:ssä se ei käy laatuun. Miehen rämäpäisyys on kuitenkin se, mistä hänet tunnetaan. Pasi aloitti ensimmäisen kautensa harjoitusleirin kuumenemalla päätä kohti ampuneille omille pelaajille, ja on sittemmin lyönyt surutta mailallaan alueelleen tunkeutuvia vastustajia. Jos ei muuta, Nurminen tuo liigaan väriä ja vahvistaa käsitystä erikoislaatuisista maalivahdeista. Ja eiköhän Nurminen tuo paljon muutakin. Objektiivisesti ajatellen Nurminen on ollut Atlantan paras maalivahti, mutta hän on samalla turvattomin. Kaikki ei aina ole itsestä kiinni NHL-maailmassa, mutta Pasi Nurmisen NHL-uran uskaltaa veikata muodostuvan pitkäksi ja menestyksekkääksi värikkyydestä nyt puhumattakaan.
Jussi Markkanen epäonnistui kaksi syksyä takaperin harjoitusleirillä saaden nimen Jussi Rebound, irtokiekkoja kun tuli liian kanssa. Suomessa rauhallisesti huipulle kehittynyt Markkanen pelasi farmissa itsensä nopeasti NHL-vahdiksi ja oli viime kaudella isoihin peleihin päästessään melkoinen sensaatio Edmontonissa. Markkanen on saamassa täydellisen kakkosvahdin maineen, mikä voi olla hankala leima mielittäessä ykköseksi. Hurmeeseen tai Nurmiseen verrattuna Markkanen on maalillaan väritön, kiekon torjuminen kun on miehen tehtävä. Maalivahtivalmentajien kanssa on selvästi tehty työtä, ja tekniikka on kunnossa. Onko Jussissa tarpeeksi röyhkeyttä ja paloa hankkia ykkösvahdin asema NHL:ssä? Ainakin peli on kunnossa, sillä kahden kauden aikana Markkaselle ei ole sattunut yhtään huonoa iltaa, vaikka "Juice" kohtaa nykyisin myös NHL:n huippujoukkueita, ja pelirytmi on vieläkin harva.
Miikka Kiprusoffin harmiksi turkulainen on ehtinyt NHL:ssä menettää jo yhden täydellisen tilaisuuden vallata nimeä liigassa. Toisen tulemisesta ei ole takeita. San Josen ykkösvahti Jevgeni Nabokov oli syksyn syrjässä sopimuserimielisyyksien takia. San Josen johto luotti pikku-Kipruun, joka kolmena Pohjois-Amerikan kautenaan oli nousujohteisesti rakentanut uraansa kohti ykkösvahdin asemaa.
Syksyllä jokin kuitenkin oli pahasti vialla. Miikka ei tuntunut saavan kiinni sitä kuuluisaa rantapalloa, kun koko joukkue rämpi. Apuja ei tullut, mutta eipä Kiprusoff ollut parhaimmillaan. Esityksillään hän pelasi Nabokoville paremman sopimuksen ja lisää luottoa. Ennen kauden puoliväliä myös kohdalle osuneet satunnaiset pelit menivät huonosti, ja Kiprusoffilla oli pitkään NHL:n huonoin torjuntaprosentti.
Jokin aika sitten Kipru pääsi jäälle Vancouveria vastaan ja piti nollat. Seuraavassa ottelussa hän oli taas jäällä, silloin taakse livahti kolme kiekkoa. San Jose ei kuitenkaan välttämättä suuremmin välitä Miikan peliesityksistä, vaan pyrkii hankkimaan hänelle lisää myyntiarvoa. Uusi alku voisi vielä pelastaa huippulahjakkaan vahdin uran. Aiemmin Kiprusoff on osittanut olevansa parhaimmillaan ohittamaton, nykyaikaisen maalivahdin ideaalityyppi.
Nurmisen jälkeen suomalaista NHL-tarjokkaista Vesa Toskala torjuu omintakeisimmin. Seurakaveri Kiprusoffiin verrattuna miesten ei uskoisi pelaavan samaa lajia. Toskala pelasi hänkin maalissa San Josen katastrofaalisessa alkukaudessa, mutta Vesa ei romahtanut yhtä pahasti kuin Kiprusoff, ja saattaa palata Sharks-paitaan farmista mikäli Kiprulle löytyy uusi joukkue. Toskala oli NHL:ään lähtiessään NHL-termistön mukaan longshot, eli melkoinen riski, mutta AHL-liigassa onnistumisia on tullut. Lyhyehkö Toskala ei ole yhtä peittävä kuin monet muut NHL-vahdit, ja saattaa herättää tyyliin tottumattomissa omissa puolustajissa epävarmuutta. Maalivahdin tehtävä on kuitenkin ehtiä kiekon tielle, ja Toskala osaa homman vaikka maalinsuu näyttäisi joskus olevankin tyhjä. Jos Kiprusoff ja Markkanen ovat jäämiehiä, niin Nurminen ja Toskala ovat vanhan fraasin "kumiukko" ilmentymiä.
Isokokoisella Mika Norosella on takanaan jo kolme vuotta Pohjois-Amerikan sarjoissa, mutta neljäs näyttää olevan niistä vaikein. Aiemmat kaudet Noronen on ollut AHL-liigassa supermies. Arvostettu The Hockey News on säännöllisesti pitänyt "Norttia" liigan parhaan lupauksena. Mieheen onkin luotettu kaikkialla muualla paitsi Buffalossa. Sabresilla on ollut Noroseen suuret odotukset, sillä Mika oli aikoinaan ensimmäinen suomalainen ykköskierroksen maalivahtivaraus. Tosi paikassa luottoa ei kuitenkaan ole löytynyt, eikä Noronen ole päässyt antamaan isoille herroille näyttöjä. Tällä hetkellä Norosesta hierotaan kauppaa. Uran uusi nousu on ennemminkin todennäköinen kuin epävarma. Buffalo ei kuitenkaan ansaitse kiitosta Norosen kohtelusta. Norosta on pidetty suomalaisvahdeista eniten NHL-tyyppisenä.
New Jersey Devils tunnetaan joukkueena, joka löytää muille tuntemattomia lahjakkuuksia, ja vieläpä osaa kehittää heistä pelaajia. Tällä hetkellä seuran farmijoukkueessa pelaa kaksi suomalaista esimerkkiä. Puolustaja Mikko Jokela oli Suomessa jo lähes menetetty lupaus, mutta on AHL:ssä kehittynyt tasaisen varmaan tyyliin. Joukkue ei menesty, mutta Devils haluaakin farmista kehittyvän hyviä pelaajia. AHL-mestaruus on sivuseikka.
Ari Ahonen on kuitenkin New Jerseyn rakkain projekti. Kun Ahonen muutama vuosi sitten varattiin JYP:istä ykköskierroksella, varsinkin Jyväskylässä asiaa ihmeteltiin. Junnumaajoukkueen vahti oli tehnyt vaikutuksen Devils-scoutteihin, ja jos heidät hurmaa, voi uralleen odottaa asiantuntevaa ohjausta. Kahden HIFK-kauden jälkeen Ahonen pelaa Albanyssä nyt toista kautta. Suomessa unohdetusta maalivahdista Devils pyrkii kasvattamaan nykyisen supermokkensa Martin Brodeurin seuraajan. Vaikka Brodeur on vielä kohtuullisen nuori maalivahdiksi, on Ahonen valmis vastaus New Jerseyn maalivahtikysymykseen. Luottoa ja ohjausta siis löytyy, Ahosella on sisärata NHL-maalivahdiksi.
Philadelphian farmissa ensimmäistä kautta tahkoava ex-tepsiläinen Antero Niittymäki on NHL-unelmasta vielä matkan päässä. Philadelphialla on ollut jo kymmenen vuoden ajan vaikeuksia kehittää itselleen kunnon ykkösvahtia, mikä ei sinänsä luo hyvää kuvaa Niittymäen tulevaisuudesta. Anteroon kuitenkin uskotaan Phillyssä, jopa niin paljon, että superlahjakas Maxime Ouellett myytiin viime keväänä. Ettei vaan Flyers nyt hätäilisi, sillä niin se on tehnyt esimerkiksi Tommy Söderströmin ja Dominic Rousselin tapauksessa, kun taas Neil Little haudattiin farmiin. Niittymäki on raakile kokemuksen suhteen, mutta kokemustahan farmissa tulee.
Edmontonin organisaatioon kuuluva Kristian Antila lähti veden yli, kun tarjous tuli. Antila oli varsin kaukana esimerkiksi maajoukkuetasosta Suomessa, mutta eihän sitä koskaan tiedä, miten pieni kaukalo miehelle sopii. Ja yrittää aina kannattaa. Antila lähtee NHL-kisaan takamatkalta, mutta pitkäjänteinen työ on joskus palkittukin.
Teksti: Hannu Purola
(MTV3)