Espoolaiset Teija ja Jarmo Lohikari ja heidän 6-vuotias tyttärensä Helmi päättivät tehdä totaalisen elämänmuutoksen.
Katso yllä olevalta videolta perheen tunnelmat matkasta. Videolta selviää myös, kuinka korona vaikutti heidän reissuunsa.
Perhe myi omakotitalonsa sekä suurimman osan irtaimistostaan ja lähti yli vuoden kestävälle purjehdusreissulle.
Lohikarit palasivat matkaltaan heinäkuussa 13 kuukauden purjeveneessä asumisen jälkeen. Nyt he totuttelevat elämään Suomessa.
Idea reissuun lähti lapsuuden unelmasta.
– Olen pikkupoikana nähnyt, kun muut ovat lähteneet satamista pitkille reissuille. Ne tyypit ovat tuntuneet minusta rokkitähdiltä, ja pari vuotta sitten unelmasta tuli totta, Jarmo Lohikari avaa.
Pitkä suunnittelu
Perhe alkoi suunnitella reissua jo kaksi vuotta ennen lähtöpäivää. Tytär Helmi lähti rohkeasti matkaan mukaan.
– Se tuntui vähän ihmeelliseltä, kun ei ole ollut pitkillä matkoilla. On ollut vain lyhyitä kesämatkoja, Helmi kertoo.
Matkaa varten tarvitsi tehdä paljon järjestelyjä. Purjehtijat myivät esimerkiksi omakotitalonsa ja suuren osan irtaimistostaan.
– Veneen kunnostukseen meni varmaan pari vuotta, mutta myös kaikki työasiat piti sovittaa ja asumiskuviot sekä postiosoitteet laittaa kuntoon, Jarmo toteaa.
– Kaikki se irtaimisto ja tavara, mitä ihminen vuosien mittaan haalii, kaikesta siitä piti päästä eroon. Osa tavaroista jätettiin ja saimme varastoitua ne Pohjanmaalle. Muuten kaikesta luovuttiin, Teija säestää.
Karibialla suurimman osan ajasta
Matkaajien reitti kulki Helsingistä Kielin kanavan läpi Pohjanmerelle, sieltä Espanjaan ja Portugaliin.
– Portugalin kohdalla irtauduimme Manner-Euroopasta kohti Madeiraa ja Madeiralta kohti Kanariansaaria, missä vietettiin pari kuukautta ennen Atlantin ylitystä.
Tämän jälkeen venekunta osallistui ARC-kisaan Atlantin yli Karibialle. Matka sujui hyvin, vaikka ennakkoon se hieman mietitytti.
– Aikaisempaa kokemusta Atlantin ylityksestä meillä ei ollut. Ensiksi ainakin itse jännitin, miten käyttäydyn siellä, koska ei ole kokemusta kolmeksi viikoksi suht ahtaisiin tiloihin sulloutumisesta, Teija nauraa.
– Mutta se oli loistavaa aikaa, hän lisää.
Myös Helmi viihtyi matkalla.
– Ylitys oli vähän jännä, mutta kuitenkin se oli kiva, Helmi tokaisee.
– Minä voisin lähteä vaikka heti huomenna ylittämään uudelleen ja uudelleen. Valtamerelle jäi kaipuu, perheen isä lisää.
Helmi löysi useita kavereita
Kuusivuotiaan ottaminen matkalle voi aluksi kuulostaa hurjalta, mutta pariskunta kertoo, että Helmi oli kolmikosta ennakkoluulottomin lähtemään.
Matkalta löytyi myös rutkasti uusia kavereita. Helmi on käynyt englanninkielisen päiväkodin, joten kieli ei ollut ongelma.
– Parasta reissussa olivat kaverit. Brittiläisten poikien kanssa yleensä leikittiin legoilla, Helmi kertoo.
Myös uinti turkoosissa Karibianmeressä oli Helmin mieleen.
– Siellä oli ihanan lämmintä vettä. Minua ei jännittänyt uida siellä, mutta äitiä jännitti. Aina, kun se hyppäsi veteen, hän kysyi meiltä, onko kaloja. Ja me sanoimme aina isän kanssa, että ei ole, Helmi selittää.
Totuttelemista takaisin Suomeen
Perheelle paluu Suomeen on ollut totuttelemista, mutta läheisten ja kaverien näkeminen on ilahduttanut heitä.
Uusi talokin on jo löytynyt, ja Helmi valmistautuu ensi viikolla aloittamaan englanninkielisen koulun.
Silti perhe tuntee purjeveneen enemmän kodikseen.
– Purjehtiessa päivän pystyi aloittamaan pelaamalla pelejä aamupalalla. Nyt ei enää välttämättä jaksa niin aikaisin herätä, että pelattaisiin lautapelejä ennen kouluun ja töihin lähtöä, Teija nauraa.