Suomalaisella on suuri ekologinen jalanjälki

Suomalaisen ekologinen jalanjälki paljastaa, ettei Suomessa eletä ekologisesti kestävästi.

Jalkoja kadulla


-Jos kaikkien maapallon asukkaiden kulutus olisi samalla tasolla kuin Suomessa, tarvittaisiin kolme maapalloa asukkaiden elättämiseen, vertaa ympäristöpäällikkö Maija Hakanen Suomen Kuntaliitosta. Hän tutki väitöskirjassaan yhdyskuntien ekologisesti kestävää kehitystä ja sen mittaamista. Suunnittelumaantieteen alaan kuuluva väitöskirja tarkastetaan huomenna Helsingin yliopistossa.

Hakasen soveltaa väitöskirjassaan ensimmäistä kertaa ekologisen jalanjäljen menetelmää Suomen oloihin. Sillä mitataan ihmisen vaikutusta luontoon käyttämällä yksikkönä ekologisesti tuottavaa maata. Suomalaisen keskimääräinen ekologinen jalanjälki on 3,34 hehtaaria, kun maailmanlaajuista ekologista kapasiteettia on vain 1,43 hehtaaria asukasta kohti. Suomalaisen ekologisessa jalanjäljessä energian osuus on parisen hehtaaria, lopun vievät metsä, ravinnontuotanto ja rakennettu maa.

Ekologisen jalanjäljen suuruus Suomessa johtuu pitkälti kuntien energiaratkaisuista. Niinpä vaikutuskanavaa kaipaava voi ottaa yhteyttä valtuutettuihin, jotka päättävät kunnan energiatuotantotavoista. -Ekologinen jalanjälki kertoo sen, miten merkittäviä energiaratkaisut ovat ekologisen kestävyyden kannalta, korostaa Hakanen.

Yksi mittari ei riitä

Toisaalta suomalaiset käyttävät Hakasen mukaan omaa ekologisesti tuottavaa maataan - ekologista kapasiteettiaan - suhteellisen kestävällä tavalla. Ekologista kapasiteettia on liki viisi hehtaaria asukasta kohti. Hakanen korostaa, ettei ekologinen jalanjälki paljasta suinkaan koko totuutta ekologisesta kestävyydestä. Jalanjälki ei kerro, fossiilista energiaa lukuun ottamatta, uusiutumattomien luonnonvarojen käytöstä.

Hakasen mukaan ekologisen jalanjäljen vahvuus eli kulutuksen korostaminen on samalla sen heikkouksia: tuotanto pääsee kuin koira veräjästä. Esimerkiksi suomalaisten oma kulutus on ekologisen kapasiteettimme rajoissa, mutta Suomen rooli kansainvälisessä työnjaossa etenkin metsäteollisuustuotteiden tuottajana merkitsee hänen mukaansa ekologisen kapasiteetin käyttämistä paljon tehokkaammin kuin suomalaisten oma kulutus kertoo. -Ekologista jalanjälkeä täydentää ekologisen selkärepun käsite, joka paneutuu uusiutumattomien luonnonvarojen käyttöön, huomauttaa Hakanen.

Kunnille omat jalanjäljet

Hakanen laski väitöskirjassaan ekologiset jalanjäljet myös Helsingin, Tampereen, Kouvolan, Kuopion ja Mikkelin kaupungeille sekä Mikkelin seudun kunnille. Asukasta kohti lasketut ekologisten jalanjälkien kuntakohtaiset erot olivat melko suuria: suurin jalanjälki oli 3,67 hehtaaria (Kuopio) ja pienin 2,68 hehtaaria (Kouvola).

-Erot kuntien välillä johtuvat ennen kaikkea energian käytöstä, sekä käytön määrästä ja erittäin selvästi myös siitä, millaisella polttoaineella energia tuotetaan. Lisäksi maankäyttö vaikuttaa ekologisen jalanjäljen suuruuteen, toteaa Hakanen. Esimerkiksi Kuopion "ykköstilaan" vaikutti se, että merkittävä osa kaupungin energiasta tuotetaan turpeella, jonka kerroin on ekologisen jalanjäljen kannalta epäedullisin.

Maaseutumaiset kunnat, joissa on runsaasti kiinteistökohtaista puulämmitystä, selvisivät pienemmillä ekologisilla jalanjäljillä. Hakanen ei halua asettaa kuntia paremmuus- tai huonommuusjärjestykseen ekologisen jalanjäljen mukaan, vaan hän toivoo, että tulokset herättävät kunnissa yleisemminkin kiinnostusta selvittää ekologisesti kestävää kehitystä. Hakanen todisti väitöskirjassaan, että ekologinen jalanjälki on käyttökelpoinen mittari myös kuntatasolla. Kuntaliitto aikoo helpottaa kuntien mittaustyötä tarjoamalla niille valmista laskentaohjelmaa. Ohjelma on käytettävissä ensi vuonna, lupaa Hakanen.
(STT)

Lue myös:

    Uusimmat