Stubb: Uusi ja vanha ulkopolitiikka

Isänmaallisuus ja kansainvälisyys eivät ole vastakohtia, ne täydentävät toisiaan. Isänmaallisuus ei saa kuitenkaan kääntyä ahtaaksi kansallismielisyydeksi, jota käytetään perusteluna sille, että Suomen pitäisi sulkeutua. Tuijottaa omaan napaansa.

Olemme viime aikoina kuulleet Suomessa ulko- ja turvallisuuspolitiikan osalta puhetta, joka haikailee menneeseen. Kun naapurimaamme Venäjän käytös muistuttaa hetkittäin vanhan Neuvostoliiton käytöstä, alkavat jotkut suomalaiset itse hapuilla YYA-aikojen toimintamalleja.

Mieleeni on tullut tutkija Linda Jakobsonin kertoma pätkä keskustelustaan edesmenneen isänsä Max Jakobsonin kanssa. Pohtiessaan Neuvostoliiton romahdusta ja Suomen liittymistä Euroopan unioniin Max oli todennut: "Kuulehan, olen vasta aivan viime aikoina ymmärtänyt, että ensimmäistä kertaa koko historiansa aikana Suomi on nyt todella itsenäinen."

EU-jäsenyyden myötä Suomen kansainvälinen asema on selvä, mutta lähiympäristössämme kuohuu. Tässä tilanteessa Suomen on pidettävä pää kylmänä. Myös tilanneanalyysin pitää perustua ajankohtaiseen arvioon. Venäjä näyttää nyt erilaiselta kuin muutama vuosi sitten. Se näyttää juuri tänään erilaiselta kuin vielä viikko sitten.

Venäjän taloustilanteen, mukaan lukien ruplan arvon nopeaa heikkenemistä tulee seurata tarkkaan. Se vaikuttaa niin Venäjän-kauppaa tekeviin suomalaisyrityksiin kuin Suomeen suuntautuvaan venäläismatkailuunkin.

**

Venäjästä ja Ukrainasta riittää puhuttavaa kaikkialla, missä suomalaiset pohtivat maailman menoa. Keskustelu on ehdottoman tärkeää. Ne vuosikymmenet, jolloin Suomessa hyssyteltiin ulkopolitiikan haasteita, ovat onneksi takana.
 
Samalla, eduskuntavaalien lähestyessä, on tärkeää varmistaa, että meillä kaikilla on sama tilannekuva. Että kaikki tiedostavat tilanteen vakavuuden, eivätkä ryhdy keräämään helppoja pisteitä löysillä heitoilla ja mielikuvapolitiikalla. Tunnetusti suurimmat virheet politiikassa tehdään vaaleja edeltävinä kuukausina. Ulko- ja turvallisuuspolitiikassa siihen ei ole varaa.

Tasavallan presidentti ja hallitus ovat muodostaneet koko kriisin ajan Suomen linjan yhteistoiminnassa. Siihen linjaan minä ja Kokoomus olemme sitoutuneita. Suomella on vain yksi ulkopolitiikka. Asiat neuvotellaan yhteisesti, asiat on linjattu yhteisesti.

Konsensus eli laaja yhteisymmärrys ei välttämättä kaikessa toiminnassa ole ollut viime vuosina paras ratkaisu Suomessa. Mutta ulkopolitiikassa se on ehdottoman tärkeää.
 
Oppositiopuolueista Perussuomalaiset on omaksunut Timo Soinin ja Jussi Niinistön johdolla selkeän linjan ulko- ja turvallisuuspolitiikassa. Arvostan Soinin irtisanoutumista Euroopan jakamisesta etupiireihin.

Keskustan linjasta on vaikeampi saada selvää. Puheenjohtaja Juha Sipilä on pääsääntöisesti hallituksen tukena, mutta puolueen viestit maakunnissa kertovat toista tarinaa. Keskustan edustajat ovat muun muassa esittäneet, että kahdenväliset suhteet Venäjään on hoidettava normaalisti kriisistä huolimatta ja poliittisten tapaamisten pitäisi jatkua entiseen tapaan. On esitetty arvioita suomalaisen median Venäjä-vastaisesta propagandasta. On peräänkuulutettu jäämistä EU:n Venäjää kohtaan asettamien pakotteiden ulkopuolelle. On jopa arvioitu Suomen ja Venäjän välisen sopimuksen rajoittavan Suomen oikeutta liittoutua halutessaan. Vielä toukokuussa Sipiläkin oli sitä mieltä, että suomalaisten etu on vastustaa pakotteita viimeiseen asti.
 
Minusta vaikuttaa, ettei Keskusta ole sisäistänyt Venäjän käytöksen muuttuneen hyvin perustavaa laatua olevalla tavalla. Presidentti Paasikivi sanoi aikanaan, että "viisauden alku on tosiasioiden tunnustaminen". Tosiasiat muuttuvat ajassa. Suomen Venäjä-suhteen on perustuttava realistiseen ajankohtaiseen tilannekuvaan.

Nyt ei kyseessä ole samanlainen Venäjä, joka oli vierellämme vielä muutama vuosi sitten. Toivon, että puheenjohtaja Sipilä saa Venäjä-politiikassa joukkonsa ojennukseen. Uskon myös, että näin käy, koska monessa teemassa Sipilä on näyttänyt järkiperäistä johtajuutta. Sitä kaivataan tässäkin keskustan osalta. Uskon, että yhteinen sävel löytyy nopeasti, kun heilunta linjavalinnoista katkeaa.

**

Suomen pitää aina ymmärtää Venäjän ulko- ja turvallisuuspoliittista ajattelua ja sen taustoja. Kyse on naapurimaastamme, joka on meille monin tavoin tärkeä - läheinenkin. Ymmärtäminen on kuitenkin eri asia kuin että hyväksyisimme Venäjän toteuttaman rajojen siirtelyn voimapolitiikalla.

Ukrainan kriisi voi aikanaan ratketa vain poliittisten neuvottelujen kautta. Siksi omat tapaamisemme Venäjän ulkopoliittisen johdon, eli presidentin ja ulkoministerin kanssa ovat olleet Suomen ja Euroopan kannalta hyödyllisiä. Kaikki korkean tason tapaamiset Venäjän kanssa käsitellään tasavallan presidentin ja hallituksen kesken tapauskohtaisesti. Toteutuvat tapaamiset koordinoidaan EU-kumppaniemme kanssa. Sen sijaan arkinen yhteydenpito Venäjän viranomaisten kanssa on jatkunut virkamiestasolla varsin normaalisti.
 
Euroopan unionin yhtenäinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka suhteessa Venäjään on Suomen etu. Tämän yhtenäisyyden tukeminen on ollut linjamme koko Suomen EU-jäsenyyden ajan, hallituspohjasta riippumatta. Se ei tietenkään tarkoita, ettei meillä olisi kahdenvälistä ulkopolitiikkaa. Nämä eivät sulje toisiaan pois, vaan tukevat toisiaan.

**

YYA-ajan Suomessa ulkopoliittista keskustelua leimasi vain yhden totuuden malli. Osittain se oli aitoa, osittain näennäistä. Syrjäyttämisen pelossa ei sopinut olla liian erilainen ja puhua asioista suoraan. Vaalivoittaja Kokoomus jätettiinkin oppositioon näiden "yleisten syiden" takia vielä vuonna 1979.

Nyt edessämme on tienhaara, kaksi erilaista näkyä Suomesta. Toinen on tulevaisuuteen katsova, tulevaisuudenuskoinen, haasteisiin tarttuva, avoin, yhteistyöhakuinen Suomi. Toinen on sisäänpäin kääntynyt, pelokas, sulkeutunut, luovuttava Suomi. Vastakkain on myös ulkopolitiikan osalta uusi ja vanha.

Vanha ulkopolitiikka on Suomen ajamista harmaalle vyöhykkeelle ja irtautumista EU:n linjasta. Se on arvojemme asettamista kaupan. Se on vapaakaupan ja maahanmuuton demonisointia ja työvoiman liikkuvuuden rajoittamista. 

Uusi ulkopolitiikka tarkoittaa avoimempaa, kansainvälisempää ja Euroopan unioniin sitoutunutta Suomea.
  
Kokoomus haluaa tarttua kansainvälisyyden mahdollisuuksiin. Haluamme Suomen pysyvän aktiivisena ja rakentavana Euroopan unionin ja euroalueen jäsenenä. Mielestämme Suomen jäsenyys Natossa vahvistaisi maamme turvallisuutta ja kansainvälistä asemaa. Kannatamme työperäisen maahanmuuton edistämistä, jota nyt ehkäisee moniportainen byrokratia tarveharkintoineen. Haluamme Suomeen enemmän kansainvälisiä opiskelijoita - ja että he myös jäävät Suomeen opintojensa jälkeen töihin. Uskomme vapaaseen kansainväliseen kauppaan. Toivotamme tervetulleeksi kansainväliset investoinnit, etelästä ja pohjoisesta, idästä ja lännestä. Haluamme auttaa suomalaisia yrityksiä pärjäämään kansainvälisessä kilpailussa.
 
Rohkeutta ja muutoskykyä edellyttävät ajatukset torpataan helposti saavutettuja etuja suojelevassa ajattelussa. Liike on aina haaste. Liikettä Suomi kuitenkin tarvitsee nyt kipeästi. Jokaiseen uudistukseen liittyy paitsi paljon työtä, myös jostain luopumista. Kokonaisuus kuitenkin ratkaisee.

Minulle se kokonaisuus on Suomen etu.