(Mayan Records 2005)
Pitkän linjan hevipumppumme Stratovarius sai kuin saikin julkaistua järjestyksessään yhdeksännen studioalbuminsa. Vielä viime keväänä näytti erittäin todennäköiseltä, ettei bändi, tai ainakaan vokalisti Timo Kotipelto ja kitaristi/bändinjohtaja Timo Tolkki tekisi enää mitään yhdessä.
Mutta toisin kävi. Mielestäni onneksi. Stratovariuksen vain bändin nimeä kantava uutukainen on kova ja tasainen paketti. Tästä kokonaisuudesta on radiosoittoon lohkaistu ykkösraita Maniac Dance, joka pistää albumin vauhdilla käyntiin. Biisistä odotellaan parhaillaan myös videota. Uskoisin, että tällä vedolla albumia on tarkoitus markkinoida myös maailmalla.
Kakkosraidalla Fight!!! selviää, että Straovarius on mennyt linjassa ehkä sekä eteen- että taaksepäin. Samaan aikaan Stratot ovat 1980-luvulla ja jossain, missä tämä bändi ei ole aiemmin ollut.
Just Carry On on sitten sitä itseään. Tarttuva kertosäe, tempo on hieman yli mediumin, siis hittipotentiaali on selkeästi läsnä. Back To Madness on kuin Whitesnaken albumilta Slip of the Tongue. Mieleeni tuli vahvasti Sailing Ships.
Kansanlaulumaisessa The Land of Ice and Snow tuodaan sitten muiden maiden kansoille tutuksi ne olot, mistä valtaosa Stratojen miehistöstä on kotoisin. Koskenkorva virtaa ja järviäkin on tuhansia, niin tässä laulussa kerrotaan. Maulla toteutettu retki Pohjolaan.
Albumin hienoin biisi on mielestäni Leave the Tribe. Mukana on sankarihevin aineksia. Siis ihan oikeasti, eikä mitään Teräsbetoni-pelleilyä. Albumin päätösveto on mahtipontinen United. Oikeastaan ainut miinus tulee siitä, että mieleen tulee vahvasti Black Sabbath –raita Heaven and Hell sekä Dion Holy Diver ja Last in Line. Toisaalta kyllä tästäkin Stratovariuksen erottaa. Ja vaikea tätä biisiä olisi ollut muuallekaan laittaa kuin päätösraidaksi.
Näyttää siltä, että vaikeat ajat ovat synnyttäneet Stratovariuksesta entistäkin vahvemman bändin. Olen tosin saanut kuulla tästä levystä monenlaista arviota. Uusi linja ei ole välttämättä kaikkia tyydyttänyt. Minun pirtaan se sopi vallan hyvin. Tätä oli mukava kuunnella. Erityisesti nautin rumpujen miksauksesta. Alex Van Halen –tyyppinen kuivakka virveli ja jyhkeä basarisaundi toimii tämmöisessä musiikissa mielestäni aina vaan yhtä hyvin.
Uskon Stratovariuksen maailmanvalloituksen olevan hyvällä tolalla tämän albumin vanavedessä.
teksti: Timo Väkimies