USA 2002. Ohjaus: George Lucas. Käsikirjoitus: George Lucas ja Jonathan Hales. Kuvaus: Brian Tattersall. Leikkaus: Ben Burtt. Lavastus: Gavin Bocquet. Musiikki: John Williams. Erikoistehosteet: Industrial Light & Magic. Tuotanto: Rick McCallum. Pääosissa: Ewan McGregor, Hayden Christensen, Natalie Portman, Ian McDiarmid, Chrostopher Lee, Samuel L. Jackson, Temuera Morrison. Kesto: 147 min.
Fanaattisena jo 70-luvulla hurahtaneena Star Wars -fanina minunkin oli lopulta pakko myöntää että Star Warsin uuden tulemisen todistuksena tehdyssä Episodi I: Pimeä uhka -elokuvassa oli paljon ongelmia. George Lucasin piti rakentaa alku kaikelle, suurin osa henkilöistä oli outoja ja tarina itsessään varsin mutkikas ja väkisin rakennetun oloinen neitsytsyntymineen ja midikloriaanipitoisuuksineen. Näyttelijät eivät myöskään Lucasin ohjauksessa oikein löytäneet toisiaan, dialogi oli tönkköä ja digitaalisokeus iski pahan kerran kun kangasaikaa jaettiin roppakaupalla tekniikalla synnytetylle hupihahmolle, Jar Jar Binksille.
Ensimmäinen episodi oli toisaalta myös sitä totuttua Tähtien sotaa. Lasermiekat viuhuivat ja toimintakohtaukset elähdyttivät. Lopun neljän eri tason toimintanostatus oli jo sitä itseään, avaruusfantasiaa parhaimmillaan. Elokuva sai runsaasti katsojia, mutta sai päälleen niin lelubisneksiin suivaantuneet kriitikot kuin uskolliset fanitkin.
Taru sormusten herrasta puhalsi viime vuonna fantasiagenreen niin paljon tuoreutta, tulta ja tappuraa, että myös Lucasin piti alkaa kuunnella kentän ääntä. Hän palkkasi käsikirjoittaja-apurikseen paljon tv-draamaa tehneen Jonathan Halesin, jonka avut näkyvätkin selvästi dialogin parantumisena. Sama tilannehan koettiin aikanaan Imperiumin vastaiskun aikoihin, jolloin homma lankesi Lawrence Kasdanille.
Lucas on myös unohtanut jedien mystiset alkusolut ja saanut tönkön jännitteettömän patsastelun muuttumaan joko juonta eteenpäin vieväksi tai sitten konflikteja luovaksi, niin kuin pitääkin. myös herra Binks on painettu kulisseihin. Koko homman rakenne tuntuu nyt paremmalta, sillä maailma ja henkilöt ovat suurelta osin tuttuja, toimintaan ja juonen kiemuroihin voidaan sukeltaa heti täysipainoisesti.
Episodi II: Kloonien hyökkäys alkaa kuin etsivätarina. Coruscantiin Tasavallan armeijan perustamisesta äänestämään saapuva Naboon entinen kuningatar, nykyinen senaattori Padmé Amidala (Portman) yritetään salamurhata. Jedinouvosto panee hänen turvamiehikseen vanhat tutut, nyt jedimestariksi nousseen Obi-Wanin (McGregor) ja hänen padawaninsa Anakin Skywalkerin (Christensen). Kipinät sinkoilevat heti kauniin Padmén ja salskean Anakinin kohdatessa toisensa. Murhayrityksen selvittely vie Anakinin ja Padmén piilopaikkaan Naboolle ja lopulta Tatooninelle. Obi-Wanin matka taas kulkee mystisen palkkionmetsästäjän, Tasavaltaa vastaan taistelevien separatistien ja oudon klooniarmeijan perässä pitkin galaksia. Loppuun ei selvitä ilman roihuvaa rakkautta eikä toisaalta ilman täysimittaista sotaakaan.
Lucas onnistuu saamaan mukavan jännitteen rajojaan koettelevan Anakinin ja hänen Mestarinsa Obi-Wanin välille. Myös toinen etukäteinen murheenkryyni eli nuori rakkaus hoidetaan varsin onnistuneesti. Haikailu Han Solon ja kipakan Leian perään ei enää auta yhtään, nämä nuoret hoitavat roolinsa mielestäni uskottavasti.
Toimintakohtaukset ovat jälleen loisteliaita ja ehkäpä vielä aiempaa jäntevämmin kuvattuja ja leikattuja. Episodi I:n huippuunsa viety akrobatia on tehnyt tilaa enemmän dialogin puhkomalle miekkataistelulle, mikä toimii hyvin. Ykkösosassa hieman lelumaiselta tuntunut nurmikkosota korvataan Kloonien hyökkäyksessä oikeanoloiselta sodalta tuntuvalla nujakoinnilla kivisellä planeetalla. Lopun suurimittainen taistelu on hienoa katsottavaa, kuljetusalukset tuovat sotureita kuin Vietnamissa konsanaan, räjähdykset ovat rempseitä ja lasertulikaan ei enää viuhu pitkin ilmaa vaan aiheuttaa tuhoa niin eläville kuin irtaimellekin. Myös Blade Runnerin perinteitä kunnioittava alun takaa-ajo Coruscantissa panee tarinaan vipinää vallan mainiosti.
Ewan McGregor on löytänyt kuvaustauolla vielä pitkälti Episodi ykkösessä kadoksissa olleen Obi-Wanin. Määrätietoinen ja periksiantamaton jedimestari on ehkä tosikko, mutta toimissaan tehokas ja ehdoton sankarihahmo. Itselleni positiivinen yllätys oli nuori Hayden Christensen, joka on saanut päälleen paljon aiheetonta kritiikkiä. Poika tasapainoilee mainiosti teinimäisen uhon, riutuvan rakkauden ja jedeille ominaisesta rauhallisuudesta purskahtelevien tunteiden sekamelskassa. Natalie Portman syventää Pimeän uhan kiiltokuvamaista Padméa ja tekee hyvän roolin rakkauden ja velvollisuuden taakan alla taistelevana nuorena naisena.
Ian McDiarmid jatkaa hyvää sarjaa mystisenä Palpatinena, Samuel L. Jackson on vakuuttava rauhaan pyrkivänä jedimestari Winduna ja Christopher Lee hehkuu arvokasta uhkaa pimeän polulle kääntyneenä kreivi Dookuna. Boba Fettin isää Jandoa näyttelevä Temuera Morrison hoitaa roolinsa myös niin kuin pitää, toimintaa uhkuen.
Maininnan arvoinen on myös ensi kertaa digitaalisesti toteutettu jedipappa Yoda. Tekijätkin saivat naputella kepillä jäätä paljon keskeistä toimintaa saavan hahmon ympärillä, mutta lopputulos on loistava. Hahmo liikkuu luonnollisesti ja kasvojen ilmeet saavat paljon uutta syvyyttä. Hetki, jota kaikki Star Wars -fanit ovat vuosia odottaneet vihdoin koetaan. Yoda vetää valosapelin huotrasta ja panee haisemaan.
George Lucasin tiukoin ottein johdettu liikeyritys, lelubisnes ja arkkityyppinen tarinoiden rakennustapa on saanut lukuisia vihamiehiä. Mutta jos samat, jotka pitävät vaikka nyt Episodi II:n dialogia tökkivänä ja henkilöitä ohuina vannovat päinvastaista esimerkiksi fantasiamenestys Matrixin kohdalla, ollaan hyvin löysässä hetteikössä. Loppujen lopuksi kysymys on mielipiteistä ja siitä pitääkö vai ei.
Suurennuslasilla saa tutkailla kuka haluaa, mutta minua se ei ainakaan hetkauta. Pimeä uhka oli kieltämättä jonkinasteinen pettymys kaiken sen kohun jälkeen, mutta Episodi II: Kloonien hyökkäys on erittäin pätevä avaruusfantasia, joka yhdistelee sopivassa suhteessa etsivätarinaa, romanssia ja loisteliaasti toteutettua toimintaa.
Teksti: Jari Rantala
Kuva FS Film