Kaksikerrroksisen omakotitalon yläkerran sisäkatto paneloidaan terveoksaisella 120 mm kuusipaneelilla. Katto on toteutettu ontelolaatoilla ja pinnoitettu ruskuvetoniitilla. Se on keskiosastaan vaakasuora, mutta laskeutuu reunoilla viistosti lappeen suuntaisena.
Puupaneelihan asennetaan aina mieluiten päävalon suuntaisesti. Tässä tapauksessa tehtiin kuitenkin poikkeus, sillä lopputuloksesta tulee sekä siistimpi että elävämpi, kun laudat kiinnitetään katon pituussuuntaan.
Työ aletaan tutkimalla katto vesi- ja sähköjohtojen varalta. Sen mitat tarkastetaan ja merkitään koolauspuiden paikat värilangalla. Puut kiinnitetään tavanomaiseen tapaan 60 cm jaolla, mutta tässäkin asiassa poikettiin nyt tavanomaisesta, koska huoneen pituus on sopivasti 330 cm. Valmiiden lautojen pituus on 220 cm, eli niitä sopi mainiosti puolitoista huoneen pituuteen. Toinen koolauspuu kummastakin päädystä lukien päätettiin sijoittaa 110 cm päähän tavallisen 120 cm asemesta. Etuja on kaksi: ensinnäkin hukkaprosentti on pyöreä nolla ja toiseksi itse katosta tulee tällä jaolla poikkeuksellisen hyvän näköinen. Tällä kertaa laskutoimitus oli poikkeuksellisen helppo, mutta samaa ajatusta kannattaa ilman muuta soveltaa muunkin mittaisissa huoneissa. Aina tasajako ei valittavasti onnistu.
Koolauspuu on 48 x 48 mm mitallistettua soiroa. Se kiinnitetään kattoon pika-ankkurilla – hiltipyssy ei nyt sovellu, sillä ontelolaatta on niin kovaa, ettei se pärjää sille kunnolla. Kun porataan sovinnolla reikä ja paukautetaan siihen pika-ankkuri, kiinnitys on ainakin varma.
Harjataitetta ei haluttu peittää listalla. Se huolitella kahdella laudalla siten, että sauma näyttää alhaalta katsottaessa siistiltä. Tätä menetelmää käytetään usein vastaavassa tilanteessa ja silloin on tärkeää, että koolauspuut ovat taitteen – tai harjan – kohdalla täsmälleen samassa tasossa. Siksi täälläkin pantiin ensin paikalleen reunimmaiset, viiston osan koolauspuut ja haettiin niiden avulla harjan paikka oikeaksi. Avuksi vedettiin ohjauslanka: sen avulla tarkastetaan, että taitekohta etenee koolauspuusta toiseen tasaisesti ja viivasuorassa linjassa. Ontelolaatta saattaa aaltoilla hivenen, joten sirkkelillä ajeltiin pieniä simmauslappuja, joita voidaan tarvittaessa asettaa laatan ja koolauspuun väliin.
Paneelilautojen kiinnittäminen alkaa viistosta osasta, alhaalta ylöspäin. Jako oli mitattu sellaiseksi, että kun alhaalta lähdetään täysilevyisellä laudalla, taitekohtaan pitäisi sattua puolikas. Lautojen kiinnitykseen käytettiin viimeistelynaulainta ja se tehtiin valmistajan ohjeiden mukaan urospontista. Laudat ovat ympäripontattuja, joten jatkokohdan voi sijoittaa koolauspuiden väliinkin. Tästä syystä ympäripontatussa laudassa materiaalihukka jää vähäiseksi, vaikkei se sopisikaan huoneen pituuteen yhtä nätisti kuin tässä tapauksessa.
Laudan pohjalakassa on käytetty UV-suojaa, joten auringonvalon aiheuttama kellastuminen hidastuu olennaisesti.
Panelointi on mitä sopivinta koko perheen puuhaa esimerkiksi viikonlopuksi, sillä 220 cm pituiset pakkaukset ovat sopivan kokoisia henkilöautollakin kuljetettavaksi ja niitä on helppo kanniskella kerrostalossakin. Myös itse asennuksessa riittää sopivaa, kevyttä puuhaa jokaiselle.
Puulla saadaan kotiin lämmin tunnelma, se tuo sinne luonnollista pehmeyttä ja parantaa myös huoneen akustisia ominaisuuksia.
Lisätietoa: www.puuinfo.fi
(JKA 11.5.2007)