Sijaisvanhemmat: Olemme voimattomia viranomaisten edessä

Sijaisvanhemmat ovat usein voimattomia, kun heidän hoidossaan ollut lapsi päätetään palauttaa biologisille vanhemmilleen.

Vaikka sijaisvanhemmat olisivat huolissaan lapsen turvallisuudesta, lopullinen päätösvalta palauttamisesta on aina sosiaaliviranomaisilla.

– Sijaisvanhemmilla on velvollisuus kertoa huolenaiheistaan, mutta heidän juridiset oikeutensa ovat hirveän heikot, kertoo toiminnanjohtaja Pirjo Hakkarainen Perhehoitoliitosta.

Viime viikolla uutisiin nousi tapaus, jossa 8-vuotias tyttö oli palautettu takaisin biologisen isänsä luo, vaikka häntä oli kohdeltu kotonaan julmasti.

Tyttö löydettiin kuolleena isänsä asunnosta äitienpäivän aamuna. Tytön isää ja tämän naisystävää syytetään pahoinpitelystä, vapaudenriistosta ja murhasta.

Vastaavat tragediat herättävät Uudenmaan sijaiskotiyhdistyksen puheenjohtajan Tiina Pitkon mukaan sijaisvanhemmissa aina ahdistusta.

– Tämä tapaus on niin hirvittävä, että kenelläkään ei ole sanoja. Moni miettii, että olisiko tämä voinut olla minun sijaislapseni, Pitko kuvailee.

"Vain oikeuksia, ei vastuuta"

Toisin kuin esimerkiksi Ruotsissa ja Islannissa, Suomessa ei ole mahdollista hakea lapsen pysyvää huostaanottoa.

Huostaanotetun lapsen vanhemmat saavat siis anoa huostaanoton purkua yhä uudelleen.

Pirjo Hakkarainen kertoo, että vaikka lapsen etu olisi jäädä sijaisvanhempien luokse, tilanne biologisten vanhempien luona saattaa olla parantunut riittävästi, että huostaanotolle ei ole enää edellytyksiä.

Varsinais-Suomen sijoituslasten vanhempien puheenjohtaja Arto Takala onsitä mieltä, että vanhempien tahto ajaa usein lapsen edun edelle.

– Biologinen vanhemmuus on Suomessa sellainen asia, että sinulla on vaikka mitä oikeuksia, mutta ei velvollisuuksia ollenkaan, Takala sanoo.

Sijaisvanhemmat kokevat lain tuomat rajoitteet käytännössä.

– Hirveän paljon on kannanottoja siitä, että miksi sosiaalityöntekijä tulee ja vie lapsen. Minun näkökulmastani pitäisi kysyä, miksi ei ole viety lasta jo aikaisemmin, Tiina Pitko sanoo.

Kun sijaisvanhempien kädet ovat sidotut, on usein lapsen avoimuudesta kiinni, kuinka todenmukainen kuva kodin oloista saadaan.

– Mietin tämän 8-vuotiaan tytön tapauksessa, että eikö kukaan saanut tätä lasta avautumaan ja kertomaan, mitä hän on kokenut, Pirjo Hakkarainen ihmettelee.

Lue myös:

    Uusimmat