Leijonat on kovassa vireessä. Pyeongchangin olympialaisten toisessa ottelussaan suomalaiset antoivat ankaran pelillisen löylyn Norjalle. Voittolukemat 5-1 kuvastelevat pelin tapahtumia.
Leijonat pelaa suurella itseluottamuksella. Kolmannen erän alussa Leijonien pelaaminen johtoasemassa oli kuin jääkiekkoilun Tiki Takaa, jos tällainen jalkapallovertaus sallitaan. Leijonat kiekotteli eli syötteli lavasta lapaan kaukalon omalla puolen kenttää; norjalaisten osaksi jäi kiekon tulokseton jahtaaminen.
Leijonien pelaamisen sittenkin vahvin osa-alue tällä hetkellä on puolustuspelinopeus, mitä päävalmentaja Lauri Marjamäki onkin läpi kauden alleviivannut. Kyetäkseen korkeaan puolustuspelinopeuteen Marjamäen on pitänyt hidastaa jopa merkittävästi osaa joukkueensa hyökkäyspelaamisesta. Tällä varmistetaan, että oma viisikko pysyy tiukasti kasassa eikä organisoimattomia hyökkäyksiä synny liikaa. Vuorostaan Leijonien nopeat pelinkäännöt ovat suunnitelmallisia ja tuleva ikään kuin viisikkojen yhteisestä kollektiivisesta tajunnasta.
Tähän mennessä sekä Saksalta että Norjalta on loppunut noin pelien puolivälissä kunnollinen puhti ja usko omaan hyökkäyspelaamiseen. Se johtuu siitä, että Leijonien puolustava viisikko ilmaantuu jokaiseen pelitilanteeseen kaikkialla kaukalossa riistämään kiekkoa edestä, sivulta ja takaa. Leijonat on pelannut kahdessa ensimmäisessä ottelussa viljalti prässiä; myös trapia joukkue pelaa, mutta lähinnä pelin myönteisen virtauksen siteeksi.
Leijonien yhteistyön jääkiekko saa yksilöt juuri nyt kukoistamaan. Eeli Tolvasesta tulee pakottamatta mieleeni Bratislavan kevään Mikael Granlund. Joukkueen pelikirja luo sellaisen pelaamisen raamin ja turvan, jossa Tolvanen voi kukoistaa. Sama Tolvanen tuskaili pelaamistaan puolitoista kuukautta sitten Nuorissa Leijonissa, jossa mentiin heikolla pelitavalla.
Eikä tarvitse katsoa vain tähtikaartiin, sillä esimerkiksi jotkut Sakari Manninen ja Jukka Peltola pelaavat aivan erinomaisesti. Kyse on siitä, että Leijonissa on vallalla meininki, jossa pelataan ja autetaan kaveria paremmaksi.
Mielenkiintoista on se, että vuorostaan konkari Juuso Hietanen ei ole vielä yltänyt parhaimmilleen. Kyse on siitä, että hän ei ole päässyt Leijonissa pelaamaan alle Helsingin ja Moskovan harjoitusturnauksia. Ja ilmeisesti hänen valintaprosessinsa joukkueeseen ei mennyt ihan taiteen sääntöjen mukaisesti. Näinkin kokeneen pelaajan pelikieli on ollut noiden seikkojen seurauksena varovainen, Hietanen pelaa vain varmimman kautta.
Leijonat on pelannut tähän asti vahvaa Meidän peliä. Kahden ottelun pelisuunnitelmat ovat olleet sellaista viisasta kultaista keskitietä ilman ääritulkintoja. Lohkovoiton ratkaisevaan Ruotsi-peliin sunnuntaina Leijonien ei tässä suhteessa tarvitse muuttaa mitään.