Sihvonen: Unohtakaa sensaatiot, tässä on Kärppien ja Tapparan kovin haastaja

Olen seurannut suurella jääkiekkoanalyytikon ilolla sitä, miten Lukko, KooKoo ja Ilves ovat pelanneet viimeisissä 15 ottelussa.

Jos Kärpillä, IFK:lla ja Tapparalla on paperilla kovimmat niput kasassa – pelitavan osalta parasta lätkää ovat pelanneet mainitut Lukko, Ilves ja KooKoo. Näen, että Kärppien päävalmentaja Mikko Manner ja Tapparan kollega Jukka Rautakorpi (unohtamatta IFK:n Jarno Pikkaraista), ovat laittaneet asetelmat jännittäväksi. He ikään kuin piruuttaan, välinpitämättömyyttään, osaamattomuuttaan tai jotenkin erikoisen ideologisen jästipäisestä syystä antavat pelikirjoillaan tasoitusta haastajille eli Ilvekselle, KooKoolle ja Lukolle.

Siinä missä Kärpät, Tappara ja IFK pakottavat peliä, vastaavasti Lukko, Ilves ja KooKoo pelaavat sitä, mitä peli kulloinkin pyytää.

Runkosarjan parhaat valmentajat löytyvät näistä joukkueista.

Heikoimmasta parhaimpaan, mitä tulee pelitapoihin

Kärpät – Mikko Manner

Kevään korvalla pelitavallisesti haavoittuvin on Kärpät. Oululaisjoukkue on ajanut pitkään kaksilla rattailla, pelaten kotonaan hurlumheita ja vieraskaukaloissa fiksummin. Nyt näyttäisi siltä, että kotikaukalon koheltamista on alettu suitsia ja pyrkimys on ollut ajaa sisään yhtä pelitapaa. Se ei ota syntyäkseen – noin vain.

En ymmärrä alkuunkaan, miksi Manner on valinnut tällaisen reitin joukkueelleen. Viisikko ei ole vieläkään niin tiivis ja ennustettava, mitä sen pitäisi olla.

Tappara – Jukka Rautakorpi

Tapparalta ei enää paljoa puutu, että he pelaisivat jatkuvasti voittavaa jääkiekkoa. Jukka Rautakorvella vain on jokin pelillinen fiksaatio ja jokin pakkomielle toteuttaa aina jotain.

Jos Tappara jatkaa ylenpalttista prässäämistä – välillä ehtien, välillä myöhästellen – Rautakorven viimeinen kausi päävalmentajana ei pääty juhlallisesti. Osan prässeistään Tappara pelaa jouhevasti, mutta ne, jotka se pelaa nyt seisovilta jaloilta, Tapparan pitäisi korvata maineikkaalla trap-pelaamisellaan. Ehkä juonikkuuteen pyrkivä Rautakorpi säästelee tätä pudotuspeleihin – viime kauden HPK-katastrofista viisastuneena.

KooKoo – Jussi Ahokas

Myös KooKoo prässää kategorisesti ja ajoittain liikaa, mutta KooKoo tekee sen paremmilta etäisyyksiltä ja todella tiiviisti pelaavan viisikon voimin. Olen näkevinäni, että päävalmentaja Ahokas ei nyt aivan ymmärrä, että mitä pelitavan kanssa pitäisi tehdä, että sensaatiomainen kausi jatkuisi ja jatkuisi ja jatkuisi… ties minne asti.

KooKoo on parhaimmillaan kuin Barcelona jalkapallossa: pelivälineen ollessa irti, ei kenenkään hallussa, KooKoon koko viisikko on kuin herhiläislauma. Näin ei voi pelata pudotuspelisarjoja, eikä ylipäätään pudotuspelimaailman tarkemman pelaamisen ehtojen ollessa voimassa. KooKoolta puuttuu ratkaisevalla tavalla sävyjä pelaamisen rytmeistä.

Ilves – Jouko Myrrä

Ilves pelaa joustavasti, mukautuen. Sanoisin, että Ilveksellä on paras paletti pelata pelitapa vastaan pelitapa -tyylistä peliä. Myrrä ja apuvalmentaja Olli Salo lähestyvät otteluita varioituvin pelisuunnitelmin – hyvä niin. Siltä se on ainakin näyttänyt, sillä muutoin kyse olisi toisteisuuden puutteesta. Ei. Kyllä kyse on pelisuunnitelmajääkiekosta.

Ilveksen osalta pohdin, luoko pelisuunnitelmien reipas varioituminen riittävästi rutiinia ja ratkaisumalleja nuorelle pelaajamateriaalille?

Lukko – Pekka Virta

Lukko pelaa parasta jääkiekkoa Liigassa – juuri nyt. Lukon hyökkäämisessä kaikki rytmit ovat käytössä, samoin puolustaessa. Lukon peli virtaa pysähtymättä, toisinaan pysähdysten kanssa. Jos Lukko ei pelaisi juuri tällä tavalla, antaisin siitä nuhteet päävalmentaja Virralle.

Lukolla on tarvittaessa Ilveksen kyky säätää pelisuunnitelmaa. Sillä on KooKoon tyylistä viisikon tiiveyttä, Tapparan rutiininomaista toisteisuutta ja Kärppien yllätyksellisyyttä, hieman ehkä kärjistäen.

Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että Lukko olisi mestarisuosikki. Tarkoitan sitä, että minun papereissani Lukko on pelitapansa osalta ykköshaastaja Kärpille, Tapparalle – ja IFK:lle, jotka operoivat eri kastin pelaajamateriaaleilla kuin muut.