USA, 2004. Ohjaus: Andrew Adamson, Kelly Asbury, Conrad Vernon. Käsikirjoitus: Andrew Adamson, Joe Stillman. Tuotanto: Jeffrey Katzenberg, David Lipman, Aron Warner, John H. Williams. Kesto: 94 min. Levittäjä: Buena Vista.
Ensimmäinen Shrek valloitti kolmisen vuotta sitten kaikki niin täydellisesti, että jatkoa on odoteltu valtavin toivein. Yleisö onkin ollut varsin myyty jätin uuden tulemisen edessä. Kakkososa alkaa idyllisillä kuvilla Shrekistä ja prinsessa Fionasta kuherruskuukauden vietossa. Juonikuvio on simppeli, eikä se yllä lainkaan ensimmäisen leffan tasolle: nyt seurataan, miten Shrek ja Fiona onnistuvat säilyttämään onnensa, jonka sabotoimiseksi monet jaksavat nähdä huomattavan paljon vaivaa. Juonta puskee eteenpäin väärinymmärrysten mittava ketju ja hahmojen typerä käytös. Shrekin pelottavimmat vastustajat ovat tällä kertaa tuoreet appivanhemmat ja prinssi Uljas juonikkaine äiteineen.
Shrekin satumaailmassa vallitsee edelleen anarkistinen tunnelma, kun hahmoilla on nykyihmisten ongelmia, traumoja, tunteita ja maneereja. Kakkososa on suorempaa komediaa kuin edeltäjänsä, eikä huumori tummu siinä milloinkaan aivan yhtä mustaksi. Vitsien ja gagien taso on vaihteleva, mutta täysosumiakin löytyy. Parodiaa ja satiiria singahtelee hengästyttävään tahtiin milloin mihinkin osoitteeseen. Koko perheen viihdyttäminen varmistetaan viittauksilla ja dialogilla, joka pursuaa kaksois- ja piilomerkityksiä; niiden kaikkien oivaltamiseen vaadittaisiin useampi katsomiskerta.
Kakkonen kumartaa tai nauraa (miten vain) mm. Täältä ikuisuuteen -elokuvalle, Hämähäkkimiehelle, Ozin ihmemaalle, Charlien enkeleille ja Tarulle sormusten herrasta. Eri elokuvat ja lajityypit kliseineen, konventioineen ja korneimpine kohtauksineen saavat kyytiä. Tekijöiden hampaissa on kattavasti myös populaarimusiikin ja satujen kirjo sekä Hollywoodin lumemaailma mainoksineen ja loputtomine kahviloineen. Ykkösosasta tuttu sähäkäs energia on tallella, ja animaation ulkoasu lumoaa edelleen. Mutta elokuva ei tarjoa enää mitään uutta - ainutlaatuisuuden hurma on poissa. Ja vaikka elokuvan katsominen onkin suuri nautinto, samalla en voi olla tuntematta pientä pettymystä siitä, etten tällä kertaa tullut yllätetyksi.
Aikuisten ja lasten, jotka pystyvät lukemaan elokuvan käännöstekstejä, kannattaa katsoa tarina originaaliversiona, Mike Myersin, Cameron Diazin, Antonio Banderasin, Eddie Murphyn, John Cleesen, Jennifer Saundersin ja Rupert Everettin tulkitsemana. Vaikka Suomessa dubbauksen taso onkin huimasti noussut, animaatioiden viehätystä rakennetaan paljolti juuri äänimaailmalla ja hahmoja varta vasten räätälöidyillä puhetavoilla ja hullunkurisilla painotuksilla.
Teksti: Minna Karila
Kuva: Buena Vista