USA 1997. Ohjaus: Jean-Jacques Annaud. Käsikirjoitus: Becky Johnston. Perustuu Heinrich Harrerin kirjaan. Kuvaus: Robert Fraisse. Leikkaus: No lle Boisson. Lavastus: At Hoang. Musiikki: John Williams. Tuotanto: Jean-Jacques Annaud, John H. Williams, Iain Smith / Reperage & Vanguard Films. Pääosissa: Brad Pitt, David Thewlis, B.D.Wong, Mako, Jamayang Jasmtsho Wangchuck, Sonam Wangchuck, Lhakpa Tsamchoe. Kesto: 136 min.
Länsimaille Tiibet on mystisen rauhan tyyssija, jonka asujamistoa kiinalaiskommunistit ovat piinanneet jo kymmeniä vuosia. Maan hengellinen johtaja Dalai Lama on ollut merkitty mies, jonka kuolemaa kiinalaiset ovat odottaneet. Nyt Hollywood on iskenyt dollarinsa Tiibetin asian eteen ja kaksi elokuvaa Seitsemän vuotta Tiibetissä ja Kundun kasvattavat tietoisuuden lisäksi studioiden rahakasoja. Vielä odotellessa Martin Scorsesen Kundunia Tiibet-elokuvat saa kunnian aloittaa ranskalaisohjaaja Jean-Jacques Annaudin teos. Annaud on tehnyt monipuolisen uran, jossa on sumeilematta tartuttu niin Umberto Ecoon (Ruusun nimi), luolamiehiin (Taistelu tulesta) ja karhujenkin elämään (Karhu).
Seitsemän vuotta Tiibetissä esittelee kansakunnan länsimaisen henkilön, natsipuolueen jäsenen, itävaltalaisen vuorikiipeilijä Heinrich Harrerin (Pitt) kokemuksien kautta. Miehen muistelmiin perustuvassa tarinassa esittäytyy Harrerin Dalai Laman ystävänä ja ensin fyysisiin ihannearvoihin uskovana henkilönä, jonka katsanto kuitenkin muuttuu.
Annaud vetelee eeppisin vedoin. Pitkän ajanjakson aikana keskitytään niin Harrerin henkilökohtaisiin taistoihin kuin Tiibetin kansankin kohtalonhetkiin. Upea kuvaus ja Williamsin jylhä musiikki säestävät kerrontaa, joka ei loppujen lopuksi löydä varsinaista syömähammastaan. Harrerin tekemiset ja ongelmat, ystävyys Dalai Laman kanssa ja Tiibetin onneton kohtalo; kaikki nivoutuvat jotenkin hahmottomaksi maalailuksi. Ihmisiä ei päästetä tarpeeksi lähelle.
Toisen ongelman tuo tullessaan taas kerran Brad Pittin tähtikuva ja roolihistoria. Miehen seisottaminen itäväaltalaisnatsivuoristokiipeilijän saappaisiin on suuri pala nieltäväksi, ja siinä missä Pittin roolihenkilö niin myös Pitt itse tuo muassaan sekaannusta. Kiiltokuvamainen karisma kalskahtaa tässä roolissa ärsyttävältä, mikä on ensin sinänsä hyvä, mutta henkilön kasvu henkisiä arvoja kunioittavaksi sankariksi jää jotenkin puolitiehen.
David Thewlis onkin maanläheisyydessään hyvä kontrasti Pittin tähtipersoonalle, mitä vielä tuntemattomat kaukoidän näyttelijät osaltaan pönkittävät. Sonam Wangchuckin ja Jamayang Jasmtsho Wangchuckin suoritukset 8-vuotiaana ja 14-vuotiaana kansan valittuina ovat mainiot.
Jean-Jacques Annaud on tehnyt suurelokuvansa varman päälle. Pitt tuo katsojat teattereihin ja teos ei lopulta päädy nostamaan vastarinnan lippua kovinkaan korkealle. Seitsemän vuotta Tiibetissä on laskelmoitua elokuvan lumoa.
Teksti: Jari Rantala