Kanada/USA 2009. Ohjaus: Kevin Greufert. Käsikirjoitus: Marcus Dunstan ja Patrick Melton. Tuotanto: Mark Burg, Oren Koules. Kuvaus: David A. Armstrong. Leikkaus: Andrew Coutts. Pääosissa: Tobin Bell, Costas Mandylor, Mark Rolston, Betsy Russell, Shawnee Smith, Peter Outerbridge. Kesto: 90 min.
Lehtisahoihin mieltynyt albiino on jaksanut kiehtoa suurta kauhuyleisöä ja käsittämättömän kuuden elokuvan verran. Vuonna 2004 alkaneen splattersaagan nokkelassa ykkösosassa murhaajarontti John ”Jigsaw” Kramer pani uhrinsa tekemään itse itselleen pahaa selviytyäkseen hänen virittämistään pinteistä. Kaikki muistanevat vatsasta kaivettavan sellinavaimen.
Yhteiskunnan mätämunille kostavan Johnin (Tobin Bell) suuri ajatus on valinnan vapaus. ”Hän tai minä” -asetelmassa jokainen saa ikään kuin mahdollisuuden päättää kohtalostaan; tosin useimmiten myös menettää henkikultansa tahi ruumiinjäsenensä. On vaikea enää keksiä uusia kiinnostavia kidutuskeinoja uutteralle individualistille, joka on saanut porukan jo sahailemaan, viiltelemään, polttamaan, syövyttämään ja kaivelemaan elimiään ulos.
Jos aiempien osien juonissa oli vielä jotain tolkkua, rippeetkin on nyt viskattu yli laidan. Päämurhaaja huristelee syöpäsairaana pyörätuolillaan kun hänen reippaammat manttelinperijänsä häärivät veritöiden kimpussa. Ahne vakuutusyhtiön johtaja saa mitä ansaitsee (kerosiiniä suoniin), samoin ylipainoinen tupakoitsija (piikkilankaa kurkkuun).
Mielikuvituksellisilla käänteillä ja kidutusvimpaimilla ryyditetty sekoilu lähentelee hetkittäin surrealistista ilmestyskirjanäkyä, mikä ei ole pelkästään huono asia. Puhuvia sätkynukkeja, hengitykseen reagoivia luunmurskaimia ja sopivasti savuisia bunkkereita, joissa kahleet kolisevat ja ruuvit puristuvat ohimoon. Teurastajalla on lavastajan silmää.
Jigsaw´ta näyttelevä kalvakka Tobin Bell on niin pelottavan näköinen että hänen uransa koostuu erilaisista säikyttelyistä. Tahattoman koominen on sen sijaan hänen ilkeää oppipoikaansa esittävä Costas Mandylor, joka on pumpannut itsensä mumisevaksi möntiksi.
Käsikirjoituksesta, dialogista tai näyttelijäntyöstä ei tässä kannata puhua. Mutta jos Saw VI ei olisi niin kökösti toteutettu, se voisi olla ihan osuva kuva nyky-kapitalismista. Vai mitä pitäisi ajatella karuselliin sidotuista, kirkuvista toimistotyöläisistä, jotka saavat ikkunan takaa valvovalta pomolta kuulan rintaansa jolleivät valehtele, selkäänpuukota ja nöyristele riittävän tehokkaasti?
Katso elokuvan traileri .
Teksti: Tuuve Aro