Kaikesta konservatiivisuudestaan huolimatta jalkapalloilukin on väistämättä muuttunut suurin askelin viimeisten vuosien ja vuosikymmenten aikana. Englannin liigakaan ei ole enää entisensä, 20 vuoden takaiset ajat tuntuvat jo esihistorialta. Valioliiga, ulkomaisten pelaajien invaasio, ulkomaiset sijoittajat... Kaikki uutta.
Englannin liigan historia yltää miltei 120 vuoden taakse, sillä ensimmäinen kausi liigassa pelattiin jo 1888-89. Liiga käynnistyi 12 joukkueen voimin, mutta laajeneminen oli nopeaa. Jo kaudelle 1892-93 perustettiin 2. divisioona, joukkuemääriä molemmissa divisioonissa kasvatettiin kesällä 1898 ja vielä uudestaan kesällä 1905. Viimeisimmän uudistuksen jälkeen kummassakin divisioonassa pelasi 20 joukkuetta.
Tällä mallilla edettiin aina ensimmäiseen maailmansotaan saakka. Heti sodan jälkeen kaudella 1919-20 molempien divisioonien joukkuemäärää kasvatettiin kahdella, mutta suuri muutos oli edessä jo vuotta myöhemmin. 22 joukkueen divisioonat sementoituivat vuosikymmeniksi, mutta kahden entisen divisioonan lisäksi liigaan perustettiin 3. divisioona ja vielä kaksilohkoisena – molemmissa luonnollisesti 22 joukkuetta. Pohjoislohko tosin aloitti vasta kaudella 1921-22 ja kaksi ensimmäistä kautta pohjoisessa pelattiin 20 joukkueella.
Kaudella 1923-24 Englannin liigassa pelasi siten 88 joukkuetta, ja siitä lähtien joukkuemäärä on pysytellyt kutakuinkin noissa lukemissa. Seuraava muutos tuli vasta toisen maailmansodan jälkeen kaudella 1950-51, jolloin 3. divisioonan lohkojen joukkuemäärä nostettiin 24:ään.
Liigaa pelattiin siitä lähtien 92 joukkueen voimin, joskin aladivisioonat uudistettiin kauden 1957-58 alla. Kahdesta 3. divisioonan lohkosta luovuttiin ja perustettiin 3. ja 4. divisioona. Seuraavat muutokset alkoivat olla jo ulkopuolisten paineiden sanelemia. Eurocupien merkitys alkoi kasvaa ennen kaikkea ottelukalenterissa ja 1. divisioonan joukkuemäärää pienennettiin – ja 2. divisioonan vastaavasti kasvatettiin – kolmeen otteeseen jo 1980-luvulla. Tosin vanhaan palattiin kaudelle 1991-92, joka oli viimeinen ennen Valioliigan perustamista.
Nykyään Valioliigassa pelaa 20 joukkuetta, Championshipissa, League Onessa ja League Twossa 24 joukkuetta kussakin. Eli joukkuemäärä on pysynyt yli 50 vuotta samassa 92:ssa. Jotain on siten pysynyt ennallaankin.
Mestaruus matkaa Anfieldille
Tasan sata vuotta sitten kaudella 1905-06 pelattiin Englannin liigaa siis 2 divisioonassa yhteensä 40 joukkueen voimin. Sarjataulukkoa katsellessa ei ensi vilkaisulla arvaisi, että ajassa on matkattu taakse kokonainen vuosisata.
20 silloisesta 1. divisioonan joukkueesta peräti 17 pelaa tälläkin kaudella kahdella ylimmällä sarjatasolla. League Onessa pelaava Nottinghamkin pelasi Valioliigassa niinkin äskettäin kuin kaudella 1998-99. League Twossa nykyisin vaikuttavan kaksikon Bury ja Notts County pääsarjapeleistä toki on enemmän aikaa. Bury pelasi korkeimmalla sarjatasolla viimeksi 1928-29, mutta toiseksi ylimmällä sarjatasolla vielä kaudella 1998-99. Englannin liigan vanhin seura Notts County vieraili puolestaan pääsarjassa viimeksi kaudella 1991-92, mutta on viimeisen vuosikymmenen kamppaillut kahdella alimmalla sarjaportaalla.
Mestaruutta kauden 1905-06 päätteeksi juhlittiin Anfieldilla Liverpoolin viedessä historiansa toisen liigamestaruuden seuran ensimmäisen todellisen managerilegendan Tom Watsonin luotsaamana. Eroa kakkoseksi sijoittuneeseen Prestoniin kertyi neljä pistettä ja kolmanneksi sijoittui Sheffield Wednesday – tuolloin vielä nimellä The Wednesday – niukasti pisteen erolla ennen kaksikkoa Newcastle – Manchester City.
Siihen mennessä menestyksekkäimmät seurat Aston Villa – viisi mestaruutta – ja Sunderland – neljä mestaruutta – löytyvät sarjataulukosta sijoilta 8. ja 14. Nykyisistä Valioliigaseuroista 1. divisioonassa pelasivat myös Bolton, Birmingham, Blackburn, Everton, Arsenal ja Middlesbrough.
Sarjaporrasta alempaa löytyy lisää nykyisiä Valioliigaryhmiä. Kakkosdivisioonan voitti kaudella 1905-06 Bristol City, mutta toinen nousija oli Manchester United. Vasta vuonna 1905 perustettu Chelsea pelasi ensimmäistä kauttaan liigassa ja ehkä kaukaisena merkkinä nykyisestä asemastaan antoi heti varoituksen muille sijoittumalla kolmanneksi vanavedessään West Bromwich.
Kaudella 1905-06 maaleja mätettiin 1. divisioonassa mukavaan tahtiin. Mestari Liverpool tehtaili osumia vaikuttavalla yli kahden maalin ottelukohtaisella keskiarvolla. Pahiten Liverpoolin kyydissä vietiin Middlesbroughia, joka kaatui Anfieldilla 6-1 ja omalla Ayresome Parkillaan 5-1 – "Borohan" on nyt sata vuotta myöhemminkin saanut taipua pariin masentavaan murskatappioon, joskaan ei Liverpoolille.
Liverpooliakin enemmän maaleja iski Bolton, ja myös Aston Villa oli etenkin kotonaan todella maaliahne. Tämän sai tuta Liverpoolkin, joka joutui palaamaan Villa Parkilta peräti 0-5-tappio niskassaan. Kauden suurinumeroisin voitto kirjattiin kuitenkin Newcastlen nimiin. Sarjajumboksi jäänyttä Wolverhamptonia vietiin St. James’ Parkilla kuin litran mittaa maalein 8-0. Wolverhampton kaatuikin heikkouhin vieraspeleihinsä; kotonaan Molineuxilla "Wolves" pelasi ajoittain hienosti kaataen Derbyn 7-0 ja Notts Countyn 6-1.
Vielä edellä mainittujen lisäksi 1. divisioonassa pelasi kaksi nykyistä Championshipin ryhmää, Stoke ja Sheffield United. 11 nykyistä Valioliigaseuraa 1. divisioonassa ja kolme sarjaporrasta alempana. 14 20:stä oli jo sata vuotta sitten huipulla tai sen tuntumassa. Entäpä ne kuusi muuta?
Lontoon voimaa
Merkillepantavaa sadan vuoden takaisessa sarjataulukossa on lontoolaisjoukkueitten vähäisyys. 1. divisioonassa kuningaskunnan pääkaupungin mainetta piti yllä ainoastaan sijalle 12 päätynyt Arsenal. 2. divisioonassakaan lontoolaisryhmiä ei ollut Chelsean ohella kuin koko liigan jumboksi jäänyt Leyton Orient.
Kuudesta "puuttuvasta" nykyisestä Valioliigaseurasta neljä tuleekin Lontoosta. Tottenhamin ura liigaseurana alkoi kaudella 1908-09, jolloin joukkue sai paikan 2. divisioonasta. Ylimmälle sarjatasolle "Spurs" nousi jo seuraavaksi kaudeksi. West Ham joutui odottamaan liigastatusta maailmansodan yli; "Hammers" valittiin 2. divisioonaan kaudelle 1919-20, ja pääsarjaan joukkue nousi ensi kertaa kaudella 1923-24.
Charlton perustettiin – Chelsean tavoin – vasta vuonna 1905, ja seura säilytti amatööristatuksensa maailmansodan yli. Hyvä menestys alueellisissa sarjoissa johti kuitenkin siirtymiseen ammattilaisuuteen vuonna 1920 ja "Addicks" liittyi liigaan 3. divisioonan perustamisen yhteydessä vuotta myöhemmin. Pääsarjaan joukkue nousi ensi kertaa kaudeksi 1936-37 päätyen heti kunniakkaalle kakkossijalle.
Fulham puolestaan on perustettu jo vuonna 1879, mutta kehitys Thamesin rantamilla kulki omaa verkkaista tahtiaan. Liigaan Fulham valittiin kaudelle 1907-08, mutta pääsarjaan "Cottagers" nousi ensi kertaa vasta toisen maailmansodan jälkeen kaudelle 1949-50.
Lontoon ulkopuolelta nykyisistä Valioliigajoukkueista Portsmouth pelasi Southern Leagueta sata vuotta sitten. Lliigastatuksen "Pompey" sai 3. divisioonan perustamisen yhteydessä vuonna 1920. Jäljelle jää enää kuluvan kauden todellinen yllättäjä Wigan. Nykyistä seuraa ei itse asiassa ollut edes olemassa sata vuotta sitten. Wiganissa toki pelattiin jalkapalloilua, ja Wigan Borough oli mukana 3. divisioonan pohjoislohkossa kaudesta 1921-22 lähtien.
Wigan Borough'n liigataival päättyi kesällä 1931, kun seura erotettiin liigasta ja meni lopulta konkurssiin. Nykyinen Wigan Athletic perustettiin ennemminkin tyhjiön täyttäjäksi kuin vanhan seuran suoranaiseksi jatkajaksi. Tavoitteena oli palauttaa liigastatus pikaisesti Wiganille, mutta tavoitteen täyttymiseen meni miltei puolikas vuosisataa. "Latics" sai liigapaikan kaudelle 1978-79 ja pelaa nyt historiansa ensimmäistä kautta pääsarjatasolla.
Wigan onkin nykyisistä Valioliigaseuroista varsinaisesti ainoa, jolla ei ole esittää pitkäaikaisia perinteitä ja menestystä jo useiden vuosikymmenten takaa. Toki yleismaailmallisesti yli 70 vuotta vanha seura, joka on liigassa pelannut kohta 30 vuotta, alkaisi olla aika "perinteikäs". Englannissa kaikki on toisin ja vuosikymmen lyhyt aika jalkapalloilussa.
Jalkapalloilu kaikkialla on muuttunut; peli itsessään, pelaajat, taustavoimat, markkinat, oheistoiminnot... Silti on hyvä pitää mielessä, että kaikki jalkapalloilussa ei ole muuttunut. Perinne on voima, jonka merkitystä ei voi aliarvioida. Yli satavuotinen perinne on juurruttanut useat seurat niin kiinteästi paikallisen väestön elämän olennaiseksi osaksi, että pelkät markkinavoimat ja ulkopuolinen rahoitus eivät koskaan pysty tätä täysin korvaamaan.
Sata vuotta sitten Anfieldilla juhlittiin Englannin liigan mestaruutta. Keväällä 2006 sitä juhlittaneen Stamford Bridgella. Aika ja olosuhteet ovat täysin erilaiset, mutta perusasiat eivät muutu. Mestaruus on mestaruus, ja sillä voiton hetkellä kannattajille, pelaajille, valmentajille ja itse seurallekaan millään muulla ei ole merkitystä. Kuten ei ollut sata vuotta sittenkään.
Teksti: Mika Kuismanen
(MTV3)