Maastohiihtäjien hemoglobiiniarvot olivat viime kaudella yllättävän alhaiset. Näin kertoi Kansainvälisen hiihtoliiton FIS:n lääketieteellisen komitean puheenjohtaja Bengt Saltin FIS:n virallisessa tiedotuslehdessä viime vuoden lopussa.
Saltinin johtaman veritestauksen mukaan maastohiihdon maailmancupiin kaudella 2001-2002 osallistuneiden mieshiihtäjien keskimääräinen Hb-arvo oli 151, vain hieman normaaliväestön terveiden mieshenkilöiden keskiarvon 148 yläpuolella. Mieshiihtäjien arvot vaihtelivat välillä 120-181.
Kilpailuun pääsyn rajana maastohiihdossa on hemoglobiiniarvo 175 miehillä ja 160 naisilla. Maailmancupin naishiihtäjien keskiarvo oli jopa normaaliväestön terveiden naisten keskiarvoa alempi. Naishiihtäjien keskiarvo oli 139, kun normaaliväestön luku oli 141. Naishiihtäjien hemoglobiiniarvot vaihtelivat välillä 112-170.
Saltinin mukaan alhaiset hemoglobiiniarvot eivät selity plasmanlaajentajien käytöllä. Saltin kirjoittaa hiihtäjiä testatun myös plasmanlaajentajien käytön varalta, ja tuloksena oli, että suurimmassa osassa tapauksista veren ohennus ei ollut alhaisten Hb-arvojen syynä.
Alhaiset hemoglobiiniarvot heikentävät veren kykyä kuljettaa happea työskenteleviin lihaksiin, mutta puhtain menetelmin harjoittelevien kestävyysurheilijoiden arvot ovat usein normaaliväestöä alhaisemmat, koska plasmavolyymi on suurempi. Saltinin mukaan hyvin harvojen hiihtäjien Hb-arvot olivat edes lähellä kilpailurajaa.
Maastohiihtäjien veriarvoja tutkinut norjalais-amerikkalainen urheilulääkäri Jim Stray-Gundersen väitti viime syksynä julkisuudessa, että puolella Lahden vuoden 2001 MM-mitalivoittajista olisi ollut voimakkaasti epänormaali verenkuva. Stay-Gundersen sanoi myös, että kauden 2001-2002 maailmancupkisoissa otettujen testien tulokset olisivat olleet samansuuntaisia. Saltinin mukaan ennen kauden 2001-2002 alkua noin 15 hiihtäjää ilmoitti, että heidän Hb-arvonsa ovat luonnostaan erittäin korkeat ja pyysivät siksi poikkeuslupaa.
(MTV3-STT)