USA 2010. Ohjaus: Phillip Noyce. Käsikirjoitus: Kurt Wimmer. Tuotanto: Lorenzo di Bonaventura, Sunil Perkash. Kuvaus: Robert Elswit. Leikkaus: Stuart Baird, John Gilroy. Musiikki: James Newton Howard. Pääosissa: Angelina Jolie, Liev Schreiber, Chiwetel Ejiofor, Daniel Olbrychski, August Diehl. Kesto: 101 min.
Kuka on Salt? kysyy samannimisen ensi-iltaelokuvan mainoslause. Kysymys leijuu etevästi ilmassa koko fantastisen viihdyttävän elokuvan ajan.
Salt on paitsi Angelina Jolien räväkkä paluu action-sankarin rooliin myös yllättävä aikahyppy takaisin ”vanhan kunnon” kylmä sota -tematiikan pariin. Salt, jonka piti alun perin olla Tom Cruisen mittatilaustuotanto, on pirteä tulokas syksyn elokuvaohjelmistoon.
Cruisen vetäytyminen on tehnyt projektille todella hyvää, sillä lopputuloksen nähtyään on nimihahmon saappaisiin vaikea kuvitella ketään toista kuin Jolieta. Jos Lara Croft olikin aikamoinen pettymys, niin Evelyn Salt viimeistään puhuu Angelinan action-uskottavuuden puolesta. Tätä lisää, kiitos.
Jolie esittää Evelyn Saltia, CIA:n agenttia, joka elokuvan alussa vapautuu pohjoiskorealaisesta vankilasta hämähäkkejä tutkivan aviomiehensä ansiosta (August Diehl). Työnantajaa agentin kohtalo ei ole liikuttanut, koska CIA ei tunnetusti ymmärrä ”kaveria ei jätetä” -periaatteen päälle.
Muutaman vuoden jälkeen Evelyn saa kutsun kuulustelemaan venäläistä loikkaria Orlovia (Daniel Olbrychski). Orlov väittää tietävänsä Amerikan-vierailulle saapuvan Venäjän presidentin tulevan salamurhaajan. Hän nimeää tekijän Evelyn Saltiksi, joka miehen mukaan on venäläisten jo vuosia sitten Yhdysvaltoihin istuttama kaksoisagentti.
Evelyn ei jää enempiä ihmettelemään vaan pakenee paikalta. Esimies Ted Winter (Liev Schreiber) ja vastavakoilupomo Peabody (Chiwetel Ejiofor) säntäävät joukkoineen naisen perään yrittäen samalla suojella tulevaa valtiovierailua mahdolliselta attentaatilta.
Juokse Lola -elokuva on rentouttavaa hölkkäviihdettä verrattuna Jolien sooloon, jonka freneettinen tempo ei hyydy hetkeksikään. Takaa-ajon seuraaminen on harvoin näin mielenkiintoista. Parkour-taituri Salt osaa myös ripotella yllätyksiä juonen latautuneisiin poimuihin ja siten viskata yhä uutta pökköä tarinan tulipesään.
Tottakai Saltin juoni on mahdoton ja epälooginen, mutta ketä se rehellisesti ottaen jaksaa kiinnostaa? Kun kylmän sodan tuulahdukset ja ydinkatastrofivehkeily ampuvat täysillä yli, kannattaa kohtuus unohtaa myös vastaanotossa. Salt on yli-inhimillistä toimintaviihdettä, ja vieläpä loistavaa sellaista.
Kaiken takana on asiansa taatusti osaava tiimi. Ohjauksesta vastaa aussimestari Phillip Noyce, jonka elokuvia ei ole viime vuosina juuri meikäläisissä teattereissa nähty. Sitten Hiljaisen amerikkalaisen (2002) Noyce on valinnut projektinsa hyvin tarkasti.
Taustatukea näkemykselleen Noyce on saanut kuvaaja Robert Elswitiltä (Good Night and Good Luck, Syriana, Michael Clayton, There Will Be Blood), jonka visuaalinen silmä on puolestaan tarjonnut raaka-aineen leikkaajakaksikko Stuart Bairdille (Casino Royale) ja John Gilroylle (Michael Clayton).
Lopputuloksesta voi löytää samoja menestystekijöitä kuin Paul Greengrassin jäntevistä Jason Bourne -trillereistä (2004, 2007). Ihailtava tyylikkyys, visuaalinen oivaltavuus ja tinkimätön tahti tekevät Saltista tämän syksyn toiminnallisen täysosuman.
Teksti: Outi Heiskanen