USA 1998. Ohjaus: Harold Becker. Käsikirjoitus: Lawrence Konner, Mark Rosenthal. Perustuu Ryne Douglas Peardonin romaaniin. Kuvaus: Michael Seresin. Leikkaus: Peter Honess, A.C.E. Lavastus: Patrizia Von Brandenstein. Musiikki: John Barry. Tuotanto: Brian Grazer, Karen Kehela. Pääosissa: Bruce Willis, Alec Baldwin, Miko Hughes, Chi McBride, Kimn Dickens, Robert Stanton, Bodhi Pine Elfman, Carrie Preston, L.L. Ginter. Kesto: 112 min.
Bruce Willis saa jälleen vetää jalkaansa degeneroituneen poliisivirkamiehen monot. Harold Becker ohjaa nyt miestä oudon lapsenvahdin osassa. Salasana: Mercury kaartelee gaenrensä reunamilla ja on siksi osaksi pirteätä menoa. Välillä kyllä tallataan hyvin tampattuja polkuja.
Willis on siis FBI-agentti Art Jeffries, uransa rikollisjoukkioissa valepuvussa työskennellyt kehäraakki, jonka psyyke esimiesten mielestä prakaa. Mies pannaan rutiinitehtäviin ja hän joutuukin keskelle väkivaltaa siittäviä valtiosalaisuuksia. Autistisen pojan Simonin (Hughes) vanhemmat murhataan ja Willis joutuu oudon suojelutehtävän eteen. Käy ilmi, että poika on selvittänyt hallituksen erittäin salaisen koodin ja nyt tappajat juoksentelevat firman pomon Nicholas Kudrown (Baldwin) käskystä pojan ja agentin kintereillä.
Ohjaaja Harold Beckerillä on tilillään muutama hyvänlainen trilleri: Rakkauden meri (Sea of Love), Malice ja Pormestari (City Hall). Mies ei keskity pelkästään rytinään ja turpaanlyöntikilpailuihin, vaan yrittää repiä jännitteitä myös erilaisista asetelmista. Salasana: Mercuryssa tämä asetelma on eittämättä rauhoittavia napsiva agentti ja autistinen poika, joiden maailmojen yhteentörmäys ammentaa leffaan oman mielenkiintonsa.
Elokuvan varsinaiset ratkaisut käydään kuitenkin varsin tuttuun tapaan, käsiaseet kourassa ja hampaat irvessä. Jännitys pystytään kuitenkin säilyttämään ja mitään loputtomia nyrkkitappeluja ei nähdä.
Bruce Willis repii nimikkoroolinsa jo takataskustaan ja huolimatta rutiininhajustaan, se putoaa himaan joka kerta. Miko Hughesin esitys poikkeuksellisena poikana on vakuuttava ja kaksikon yhteiset kohtaukset pelaavat hyvin. Alec Baldwin on puolestaan melkoisen väritön hallituksen käsikassarana.
Harold Becker ei tavoittele taivaita, mutta Salasana: Mercury ei ole hassumpaa katsottavaa. Miehen ja pojan outo ystävyys pelaa myös jännityselokuvan käyttövoimana.
Teksti: Jari Rantala