USA 2002. Ohjaus: George Clooney. Käsikirjoitus: Charlie Kaufman, Chuck Barrisin teoksen pohjalta. Tuotanto: Andrew Lazar, Bob ja Harvey Weinstein. Kuvaus: Newton Thomas Sigel. Leikkaus: Stephen Mirrione. Pääosissa: Sam Rockwell, Drew Barrymore, George Clooney, Julia Roberts, Rutger Hauer, Maggie Gyllenhaal, David Julian Hirsch. Kesto: 113 min.
TV-visailut ovat ilmiö, jonka tahdissa miljoonat perheet ympäri maailmaa ovat hengittäneet 1950-luvulta lähtien. 2000-luvulla erilaiset arvailu-, deittailu- ja rahankeruukisat ovat suositumpia kuin koskaan. Yksi kaikkien aikojen menestyneimmistä parinhakuleikeistä tunnetaan meillä Suomessa Napakymppinä, ja sen väittää keksineensä 1960-luvulla Chuck Barris -niminen mies. Hänen omaelämäkertansa on innostanut näyttelijänä paremmin tunnetun George Clooneyn esikoisohjaukseensa.
Salaisen agentin tunnustukset alkaa 1980-luvulta, jolloin juoppohulluuden ja itsemurhan partaalla huojuva Barris (Sam Rockwell) on lukkiutunut hotellihuoneeseen vaikka tyttöystävä Penny (Drew Barrymore) huutaa ovella haluavansa naimisiin. Selitys miehen murskaavalle itseinholle alkaa löytyä takautumissa esitettävien kirjallisten tunnustusten myötä. Ja tunnustettavaa Barrisilla riittää siihen tahtiin että heikompaa huimaa.
Amerikkalaisen viihdekulttuurin kaksinaismoraali, huippuunsa kaupallistettu sosiaaliporno, julkisivun takainen hyväksikäyttö ja väkivalta... siinä muutamia kritiikin kohteita, joihin Clooneyn elokuva tarttuu. Mediakritiikki on ollut muotia viimeaikaisissa Hollywood-tuotannoissa niin komedian kuin draamankin puolella - mutta näin mustaa ja nihilististä kuvaa ei liene moni aiheesta maalannut. Armoa ei heru sen enempää laskelmoiville TV-tuottajille kuin tyhmäksi syötetylle yleisöllekään.
Paitsi yltiökriittinen, Salaisen agentin tunnustukset on varsin kummallinen elokuva. Se perustuu todellisen ihmisen todelliseen omaelämäkertaan, mutta tarina on niin uskomaton että katsoja ei tiedä mitä pitäisi ajatella. Suosittujen TV-visailujen isäntä Barris näet lähettää pariskuntia napakymppimatkoille ympäri maailmaa, seuraa itse mukana kohteisiin ja murhaa kylmäverisesti CIA:n laskuun. Kukaan ei äkkää miljonäärin elämää viettävän Barrisin olevan huippukoulutettu agentti, jolle kehittämänsä showt ovat kirjaimellisesti pelkkä kulissi.
Tässä kohdassa luulisi käsikirjoittaja Charlie Kaufmanin tehneen jäynää ja maustaneen alkutekstiä oman vilkkaan mielikuvituksensa mukaan - vastaahan hän sellaisista älykkäistä fantasioista kuin Being John Malkovich ja Adaptation. Mutta ei! Kirjassaan Chuck Barris tosiaan väittää tappaneensa salaisena agenttina 33 ihmistä. Oli miten oli, elokuvan kannalta epäuskottavuus muodostuu ongelmaksi. Metaforana (massa)viihteen puhtoisen pinnan takana piileskelevä (massa)murhaaja on toki nokkela, mutta se ampuu väärällä tavalla yli.
Moraalisesti yhä alemmas vaipuvaa ja lopulta itsensä hukkaavaa Barrisia esittää Sam Rockwell, joka yleensä päätyy sivuosiin (mm. Charlien enkelit). Syyn muistaa samalla hetkellä kun George Clooney ja Julia Roberts astuvat kuvaan salamyhkäisinä CIA-hahmoina: Rockwellin karisma ei riitä, hän jää auttamattomasti muiden jalkoihin.
Yksi elokuvan takapiruista on ohjaaja-tuottaja Steven Soderbergh, jonka kanssa Clooney ja Roberts ovat tehneet yhteistyötä jo lukuisissa leffoissa. Vaikutus näkyy: Soderberghin tapaan Clooneyn ohjaus on viileän tyylikästä ja värikylläistä, ajankuvat verevästi toteutettu ja musiikki tarkkaan valittu. Salaisen agentin tunnustukset ansaitseekin kiitosta persoonallisesta näkemyksestään ja ulkoisesti nautittavasta ilmeestään kunpa vain sisällön palaset loksahtaisivat yhteen. Nyt sekava kokonaisuus jättää jälkeensä hämmentyneen olon.
Teksti: Tuuve Aro
Kuva: Columbia TriStar Nordisk Film Distributors Oy