Italia/Ranska/Iso-Britannia 2003. Ohjaus: Roberto Faenza. Käsikirjoitus: Faenza, Giampiero Rigosi, Alessandro Defilippi, Hugh Fleetwood, Gianni Arduini, Elda Ferri. Tuotanto: Giulio Cestari, Olivia Sleiter. Kuvaus: Maurizio Clavesi. Leikkaus: Massimo Fuiocchi. Pääosissa: Emilia Fox, Iain Glen, Caroline Ducey, Craig Ferguson, Jane Alexander. Kesto: 90 min.
Kuluvan kesän ehdottomasti kiehtovin uutuus on italialaisen Roberto Faenzan ohjaama Sabina Spielreinin tarina, joka avaa liian pitkään kiinni pysyneen oven psykoanalyysin syntyhistoriaan. Venäjänjuutalaisen Sabina Spielreinin merkitys modernin psykiatrian kehitykseen paljastui historian hämärästä vasta 1970-luvulla, kun Spielreinin päiväkirja ja kirjeenvaihto Sigmund Freudin ja Carl Gustav Jungin kanssa löydettiin.
Teini-ikäinen Sabina tutustui Carl Gustav Jungiin vuonna 1905 saavuttuaan tämän potilaaksi zürichiläiselle klinikalle. Myöhemmin naimisissaolevasta Jungista tuli hänen rakastajansa, ja juuri Jungin kautta Spielrein aloitti kirjeenvaihdon Freudin kanssa. Älyllinen triangelidraama oli valmis, ja tuhoontuomittu lemmensuhde itsessään alkuperäisintä transferenssi-teorian historiaa. Traagisesti natsien käsissä vuonna 1942 menehtyneen naisen panos etenkin lapsipsykiatrian kehitykseen on kiistämätön. Spielrein ennätti vaikuttaa sodan kynnyksellä myös Stalinin ajan Neuvostoliitossa, missä naisen perustaman, mutta kovin lyhytikäiseksi jääneen lapsiklinikan asiakkaisiin kuului mm. diktaattorin oma poika!
Kuten arvata saattaa, on tapaus Spielrein innoittanut lukuisia näyttämöesityksiä Broadwaylla ja Lontoossa, jopa kirjoja. Maailmantähdistä aiheesta on ollut innostunut mm. Julia Roberts, jolle nimiosa olisi kieltämättä tarjonnut todellisen haasteen. Faenzan elokuva on ensimmäinen aihetta käsittelevä puolidokumentaarinen elokuvadraama; teos, joka onnistuu olemaan paitsi historiallisesti mielenkiintoinen myös keskushenkilönsä intohimoiselle ja intellektuellille elämänasenteelle uskollinen kokonaisesitys.
Sabina Spielreinin tarina on lämpimän sensuellisti toteutettu epookkielokuva, jonka vaiheet motivoidaan nykypäivän tutkijoiden etsinnällä. Kehystarina on jokseenkin turha, ylimääräinen konstruktio itsessään jo vangitsevan tarinan liepeillä. Emilia Foxin roolisuoritus nimihenkilönä on samalla kertaa intensiivinen ja varautunut; tytöstä naiseksi ja potilaasta parantajaksi kasvavan Foxin harteille on ladattu koko elokuvan romanttinen paatos. Iain Glennin osa Jungina on jäädä hieman taaemmaksi, mikä tosin ei vähennä hänen läsnäolonsa väkevyyttä tippaakaan.
Sabina Spielreinin tarina on lyyrinen ja kaunis filmi, jonka puoleensavetävyydestä on kiittäminen erityisesti kuvaaja Maurizio Calvesia. Ohjaaja Faenza ottaa välillä romanttisia vapauksia historiallisen todenmukaisuuden kustannuksella, mikä toki taiteilijalle pitänee suoda. Psykoanalyysin salatun suurnaisen esiintuominen on yhtäkaikki todellinen kulttuuriteko.
Teksti: Outi Heiskanen