USA 2005. Ohjaus: Chris Wedge, Carlos Saldanha. Käsikirjoitus: Lowell Ganz, Babaloo Mandel, Jim McClain ja Ron Mita. Tuotanto: William Joyce. Leikkaus: John Carnochan. Suomenkielisen version ohjaus: Markus Bäckman. Alkuperäiset / suomalaiset äänet: Ewan MacGregor / Jarkko Tamminen (Rodney Copperbottom), Robin Williams / Petri Hanttu (Fender), Mel Brooks / Jukka Virtanen (Bigweld), Stanley Tucci / Petteri Summanen (Herb Copperbottom), Halle Berry / Sanna Majuri (Cappy), Greg Kinnear / Santeri Kinnunen (Ratchet), Jim Broadbent / Mika Ala-Panula (Madame Gasket), Amanda Bynes / Krisse Salminen (Piper), Paul Giamatti / Andre Wickström (Tim). Kesto: 91 min.
Oscar-palkitun Ice Age -animaatiomenestyksen tekijän, Chris Wedgen uusinta luomusta, Robotsia, seuratessa tulee mieleen vanha sananlasku "moni kakku päältä kaunis, vaan on silkkoa sisältä". Robots, josta on maailmalla muotoutumassa jälleen uusi koko perheen suosikkianimaatio, on koreata katseltavaa, mutta siihen sen viehätys tyssää. Lennokkaaseen robottimaailmaan sijoittuva sankaritarina kolisee tyhjyyttään koko epäomaperäisyytensä voimalla.
Ei sillä, etteikö silmänruoka riittäisi kassamenestykseen ja jopa lasten jakamattomaan suosioon. Kuten lukemattomattomat esimerkit todistavat, kelpaa pelkkä pieruhuumori perheen pienempien huvittamiseen jo ihan sellaisenaan. Robots-animaation juoni on ohut ja teemat niin loppuunkaluttuja, että käsikirjoittajien ammattiylpeyden perään ei voi kuin huudella. "Usko unelmiisi", "älä luovuta", "jokainen voi olla sankari" – robottisadun iskulauseet ovat latteita fraaseja, jotka sopivat vielä huonommin suomea kuin englantia puhuvien peltipoikien suuhun.
Tietokoneanimaatio-teollisuus on tätä nykyä melkoista kilpavarustelua. Tuoreen luomuksen kohdalla kuuluu jälleen hämmästellä uusimman teknologian ihmeitä ja vertailla uutukaista edeltäjiinsä. Tässä mielessä Robots ei juuri tee poikkeusta viimeaikaisten pitkien animaatioiden sarjaan. Tapahtumamiljöö on eeppinen luomus, varsinainen jättiresoluutioinen leikkikenttä. Kolmiulotteisten härvelien jokainen niitti ja nuppi näyttää loppuun asti mietityltä ja esiin kiillotetulta. Huisin hienoa – mutta hengetöntä.
Robotsin päähenkilö on teinirobotti Rodney Copperbottom, joka kaihoaa keksijäksi haluten samalla tehdä oman isäukkonsa, astianpesukoneena työskentelevän Herb Copperbottomin, ylpeäksi. Seuraten kiihkeästi televisiosankarinsa herra Bigweldin kannustusta Rodney päättää tarttua tuumasta toimeen ja esitellä robottimaailmalle oman neronleimauksensa: astioita salamannopeasti tiskaavan, lentävän kahvipannun.
Elämä isossa maailmassa, mahtavassa Robot Cityssä, ei kuitenkaan ole uudelle tulokkaalle helppoa. Vanhojen robottien asiaa ajanut Bigweld näyttää kadonneen maan alle, ja aivan toiset arvot jylläävät yhteiskunnan huipulla. Niljakas Ratchet on syrjäyttänyt lupsakan Bigweldin humaanit näkemykset kovan linjan politiikalla: miksi korjata vanhaa, jos kertaalleen käytetyn voi korvata kokonaan uudella? Vanhan korjaamisen sijaan Ratchet ja hänen kiero äitinsä Madame Gasket haluavat hankkiutua eilispäivän malleista kokonaan eroon ja kaupata robottikansalle kalliita, virtaviivaisia uutuusmalleja.
Rodney ryhtyy taistelemaan Ratchetin fasistisia puhdistuksia vastaan yhdessä uusien ystäviensä, Fenderin, Cappyn ja Piperin kanssa. Tarkoituksena on palauttaa Bigweldin vanha motto kunniaan: "Jokainen robotti voi loistaa, oli se pintakäsitelty miten vain!"
Robots on vauhdikas mutta kohtaustensa puolesta kovin epäsuhtainen animaatio, joka lohkoo huumoria pintailmiöistä ja koneiden oletetusta inhimillisyydestä. Tällaisena se takertuu aivan liiaksi nykyhetkeen Britney Spearseineen sun muine populistisine heittoineen. Aikuisemmille katsojille on pyritty rakentamaan humoristinen ylätaso, pikkutuhma mutta sisäsiisti vitsiosasto. Suurimmaksi ongelmaksi kohoaa elokuvan jälkiäänitys, joka ei missään vaiheessa oikein yllä alkuperäisversion tasolle. Porukan parhaiksi erottuvat Krisse Salmisen kipakka Piper ja Jukka Virtasen muhevan joviaali Bigweld.
Teksti: Outi Heiskanen