(EMI)
EMI:n kanssa vuosikaudet menestyksekästä yhteistyötä tehnyt Robbie Williams päätti katsella uusia maisemia, sekä soolourallaan että Take Thatin riveissä ja siirtyi kilpailevan firman riveihin. Viimeiseksi yhteistyöksi EMI:n kanssa ei vuonna 2009 julkaistu Reality Killed the Video Star tietenkään jäänyt. Ensin tuli viime vuonna julkaistu hieno tuplakokoelma In and Out of Consciousness: Greatest Hits 1990–2010, jolla oli kaksi uutta, yhdessä Take That –kaveri Gary Barlow’n kanssa tehtyä biisiä sekä kaikki sinkut uran varrelta. Tämän kevään aikana kauppoihin saatiin muhkeat uusintapainokset. Kaikki levyt sisältävät varsinaisen levyn sekä bonus-dvd:n.
Life Thru a Lens (1997)
* * * ½
Levy, joka aloitti Robbien matkan yhdeksi maailman suosituimmista poptähdistä. Alku oli takkuinen, rellestävä elämäntyyli oli enemmän otsikoissa kuin menevää poppia sisältänyt levy. Ensimmäiset kolme singleä (Old Before I Die, Lazy Days ja South of the Border) eivät ihan ok listasijoituksista huolimatta vielä pankkia räjäyttäneet. Sen teki loistava slovari, nykypäivänä jo klassikon asemassa oleva Angels. Sitä seurannut Let Me Entertain You lisäsi levyn menestystä ja Robbien nousevaa suosiota.
Levy kuulostaa nyt 14 vuotta julkaisunsa jälkeen aika pliisulta. Hitit ovat toki todella kovaa kamaa, ehkä jopa puhkisoitettuja – varsinkin Angels. Selkeästi kuulee, että alkutaipaleella oltiin ja nuoruuden innolla mentiin.
Bonus-DVD:llä on seitsemän esiintymistä Top of the Pops –ohjelmassa vuosien 1997-2000 välillä, Robbien duetto Tom Jonesin kanssa vuoden 1998 BRIT-palkintojenjakotilaisuudessa sekä haastattelu vuodelta 1998. Ensimmäisessä TotP-esiintymisessä (Old Before I Die, 1997) taustabändi on kaikessa Oasis-matkinnassaan todella huvittava, varsinkin kun hyvin on muistissa Gallagherin veljesten julkisuudessa viljelemät anti-Robbie-kommentit. Myös seuraavassa esiintymisessä (Lazy Days, 1997) kolme kuukautta myöhemmin on nähtävillä Oasis-meininkiä, sekä Robbien osalta kuin myös taustabändin kohdalla.
CD:n kansilehtisessä on Alex Bilmesin kirjoittama levyn esittely sekä läjä upeita Andy Earlin ottamia kuvia.
I’ve Been Expecting You (1998)
* * * *
Robbie ja yhteistyökumppani Guy Chambers olivat ajan tasalla ja pamauttivat debyyttilevyn suosion ollessa huipulla jo kakkoslevyn markkinoille, vain hieman yli vuoden edellisestä. Avaussinkku Millennium lainaa melodiansa John Barryn säveltämästä James Bond –tunnarista You Only Live Twice (Elät vain kahdesti). Millennium nousi Britannian singlelistan kärkeen ja oli Robbien ensimmäinen ykkössinkku soolouralla. Muita sinkkuja levyltä olivat Strong, No Regrets sekä toinen ykköseksi noussut, hieno slovari She’s the One. Uudessa-Seelannissa julkaistiin vielä Win Some Lose Some –biisi sinkkuna, mutta muualla levyn sinkkutarjonta loppui em. hittiin.
Vielä tämänkin levyn aikaan Robbie oli hieman nulikkamainen lädi, mutta alkoi jo vaikuttaa popin supertähdeltä. Take Thatin leima oli jo likimain raaputettu pois iholta, tulevien lukuisien tatuointien tieltä.
Bonus-DVD:llä on neljä TOTP-esiintymistä (mm. Millennium) vuosilta 1998-2000. Lisäksi tarjolla on kaksi kappaletta ja haastattelu vuoden 1998 marraskuulta Later… with Jools Holland –ohjelmasta. Viimeisenä on vielä She’s the One, jonka Robbie yhtyeineen kävi esittämässä saksalaisessa Wetten daß?! –ohjelmassa.
CD:n kansivihon levyesittely on Alex Bilmesin kirjoittama. Kuvat ovat Elaine Constantinen ottamia.
Sing When You’re Winning (2000)
* * * * ½
Uusi vuosituhat alkoi Robbien toimesta varsin rokilla meiningillä. Ensisinkku Rock DJ meni Britanniassa listakärkeen ja yhdessä Kylie Minoguen kanssa esitetty, vieläkin rokkaavampi Kids ylsi kakkoseksi. Hienot tunnelmapalat Supreme ja Let Love Be Your Energy ylsivät nekin kymmenen kärkeen Britannian listalla. Robbie pääsi vielä juhlimaan ykkössijaa kerran tämän levyn tiimoilta, kun sinkku Eternity / Road To Mandalay nousi listan kärkeen. Oseanian markkinoilla julkaistiin kärkikymmenikköön sekä Australiassa että Uudessa-Seelannissa yltänyt Better Man.
Tällä levyllä Robbie oli jo vahvasti nappaamassa popin hallitsevan mestarin valtikkaa käsiinsä. Vielä tosin apuun tarvittiin Kylien tasoinen kirittäjä.
CD:n kansivihon hauskat futisaiheiset kuvat ovat Paul M. Smithin kuvaamia. Levyesittelyn kirjoitti tietenkin Alex Bilmes.
Bonus-DVD:llä on hittibiisien live-esityksiä tutuista paikoista. Top of the Popsissa esitettyjä kappaleita ovat Rock DJ, Kids (yhdessä Kylien kanssa), Supreme, Eternity ja The Road To Mandalay. Supremen esityksen alussa Robbie esiintyi kainalosauvojen kanssa, mutta jalassa ei ollutkaan mitään vikaa. Kyseessä oli jälleen yksi osoitus herra Williamsin huumorintajusta. Jools Hollandin show’ssa joulukuussa 2000 Robbie esitti Let Love Be Your Energyn ja Better Manin. Robbie nähtiin Kylien kanssa myös MTV Europe Music Awardsissa, jotka pidettiin Tukholman Globen-areenalla. Lisäksi DVD:llä on haastattelu Parkinsonin ohjelmasta. Tämä vanha geezer lienee brittiläisille erittäin tuttu, mutta itselle vaatisi googlettamista. Samassa ohjelmassa oli mukana myös näyttelijä Hugh Grant.
Swing When You’re Winning (2001)
* * * * ½
Eräänlaisena välityönä Robbie julkaisi levyllisen idoleilleen Frank Sinatralle, Dean Martinille ja Sammy Davis Jr:lle kunnioitusta osoittaneita biisejä. Levy sisälsi 14 lainakappaletta ja yhden uuden Williams/Chambers –tuotoksen, sinkkuna yhdessä Mr. Bojanglesin kanssa julkaistun I Will Talk and Hollywood Will Listenin. Yhdessä näyttelijätähti Nicole Kidmanin kanssa esitetty, Frank ja Nancy Sinatran aiemmin jättihitiksi tekemä Something Stupid nousi brittilistan kärkeen. Levyn päättänyt Beyond the Sea kuultiin Pixar-leffa Nemoa etsimässä lopputekstien aikana.
Tätä levyä ei arvostelukappaleena koskaan postilaatikkoon saapunut, joten sen lisämateriaaleista ei tällä kertaa tämän enempää. Harmi, koska olisi ollut kiva nähdä Robbie esittämässä juuri näitä biisejä.
Escapology (2002)
* * * * ½
Jenkkistandardien jälkeen Robbie julkaisi Escapologyn, levyn, joka oli selkeästi vakavampaa materiaalia kuin aikaisemmat julkaisut. Aivan kuin herra Williams olisi swingin myötä vihdoin aikuistunut, unohtamatta kuitenkaan sitä poikamaista leikkisyyttään. Levyn sinkut Feel, Come Undone, Something Beautiful ja Sexed Up ylsivät kaikki brittilistan kärkikymmenikköön.
Tämän levyn myötä Robbie sementoi asemansa popin supertähtenä ja sai myös vihdoin ansaitsemaansa arvostusta myös aiemmin häntä lytänneiltä. Osoituksena suosiosta on seuraavana vuonna julkaistu livelevy Live at Knebworth, joka koostettiin kolmena peräkkäisenä iltana heitetyistä ulkoilmakonserteista, joiden yhteiskatsojaluku oli 375 000. Silti Escapologylta löytyy monta täytekappaletta, jotka nykyään kuunnellessa helposti skippaa yli.
Bonus-DVD:n avaa Later… with Jools Holland –ohjelmassa esitetty My Culture. Robbie duetoi kappaleen Faithless-yhtyeen Maxi Jazzin kanssa. Muita biisejä DVD:llä ovat Feel, kahdesti peräkkäin. Ensin saksalaisessa Wetten daß?! –ohjelmassa ja sen jälkeen TOTP-versiona. Muista sinkuista Sexed Up on kuvattu TOTP:sta, Come Undone The National Lottery –ohjelmasta sekä ruotsalaisen TV4:n Late Night with Luuk –ohjelmassa ja Something Beautiful puolestaan CD:UK –ohjelmasta marraskuulta 2002. One Fine Day on myös The National Lotterysta. Hauska huomata että Robbien bändissä tuohon aikaan vaikuttanut kitaristi oli vahvasti edelleen Noel Gallagher –fiiliksissä pyöreine aurinkolaseineen ja kitaroineen. Ruotsin esiintymisessä hienoon liituraitapukuun sonnustautunut Robbie hassuttaa yleisöä ja bändiään ottamalla lavalle täytetyn lokin.
CD:n kansivihon levyesittely on jälleen Alex Bilmesin kirjoittama. Kuvat ovat Hamish Brownin ottamia.
Intensive Care (2005)
* * * *
Vuonna 2004 julkaistun Greatest Hitsin jälkeen Robbie julkaisi ensimmäisen levynsä ilman pitkäaikaista yhteistyökumppania Guy Chambersia. Hänen tilalleen Robbie nappasi mm. Duran Duranin alkuperäisessä kokoonpanossa vaikuttaneen Stephen Duffyn. Ensimmäisenä singlenä julkaistu Tripping oli hauska tanssipopkappale, joka nousi brittilistalla sijalle 2. Muista sinkuista Advertising Space ylsi kärkikymmenikköön, mutta Sin Sin Sin jäi Top 20:n ulkopuolelle. Intensive Care oli ensimmäinen Robbien soololevy, joka ei kerännyt pelkästään kehuvia lausuntoja, mutta silti se myi hyvin. Levyltä löytyy sinkkujen lisäksi mainioita biisejä, kuten avausraita Ghosts ja aivan mahtava Your Gay Friend.
Monta hyvää biisiä, mutta myös paljon huteja. Kuitenkin ihan pätevä siirto pois tutuista ympyröistä.
Tuttuun tapaan CD:n kansivihon levyesittelyn on kirjoittanut Alex Bilmes. Kuvista vastaa edellisen levyn tapaan Hamish Brown. Kansivihon tarot-aiheen ovat tehneet Grant Morrison ja Frank Quitely.
Bonus-DVD alkaa vuonna 2004 julkaistun Greatest Hits –kokoelman kahden ennenjulkaisemattoman kappaleen (Radio ja Misunderstood) live-esitykset TOTP:ssa ja Jools Hollandin ohjelmassa. Misunderstoodin esitys Wetten daß?! –ohjelmassa löytyy sekä Tripping-hitin esitys espanjalaisessa Especial Nochebuena Con Los Lunnis –ohjelmassa.
Rudebox (2006)
* * * *
Seitsemännellä levyllään Robbie siirtyi 1980-luvun konepopmaailmaan, kuten jo ensisinkku ja nimibiisi Rudebox osoitti. Levyllä oli peräti viisi lainakappaletta, mm. sinkkunakin julkaistu Lewis Taylorin hitti Lovelight. Tuohon aikaan suht uusi tulokas Lily Allen vieraili biisillä Bongo Bong and Je Ne T'aime Plus, joka on alun perin Manu Chaon kappale ja kasarisuuruudet Pet Shop Boys olivat mukana biisillä She’s Madonna sekä My Robot Friend –lainassa We’re the Pet Shop Boys. Levy meni ykköseksi monessa maassa, mutta aika oli napannut myös Robbien myyntilukuihin kiinni eikä levy menestynyt myynnillisesti niin hyvin kuin aiemmat.
Levyä on parjattu paljon, mutta omasta mielestä Rudebox on samalla hauska ja toimiva katsaus Robbien kasvuvuosien popmaailmaan kuin myös oman tyylin päivitys nykypäivään. Samoihin aikoihin levyllä useasti mainittu Madonna kaiveli menneisyyden arkkuaan ja julkaisi kasarityylisen levyn.
Rudeboxin DVD sisältää yhdeksän lyhytelokuvaa, jotka ovat omia minileffoja eivätkä vain musiikkivideoita. Ohjaajina ovat toimineet Massimo Sbaraccani & Vincenzo Ricchiuto (The 80’s), Andrew Freeman (Bongo Bong) ja monia muita. Leffat ovat osittain hauskoja ja osittain ihan pähkähulluja. Hauska vaihtoehto, mutta olisin mielelläni nähnyt myös tämän levyn tiimoilta uusintajulkaisujen teeman mukaiset livevedot.
CD-vihkosen valokuvat on ottanut Rankin. Niiden ärsyttävästä rasterointi-ilmeestä vastaa Tom Hingston Studio. Esittelyteksti on tietenkin Alex Bilmesin kirjoittama.