Rintamamiestalon perusparannuksen lähtökohdat

Alamme nyt seurata uudessa sarjassamme 1940-luvulla tehdyn rintamamiestalon peruskorjausta. Talon on hiljattain hankkinut nuori perhe, johon kuuluu vanhempien lisäksi muutaman kuukauden ikäinen tulokas. Tällaisen talon hankkii usein perhe, joka arvostaa isoa tonttia, valmiine puineen ja istutuksineen eikä pelkää vanhan talon edellyttämää, joskus isoakin saneerausta. Nämä syyt painoivat erityisesti myös Minna Kamppurin ja hänen miehensä vaakakupissa, kun valintaa tehtiin:

"Suurin syy oli kuitenkin ilman muuta asuinalueen viehättävyys. Asumme nyt tässä aivan lähellä, osakehuoneistossa pienkerrostalossa. Remontin laajuus on hyvin tiedossa, mutta onneksi rakentamisalan ammattilaisia löytyy aivan lähisukulaisistakin... ja meillä on iso ja auttavainen ystäväpiiri. Itse kannamme tietenkin päävastuun töistä, mutta erityisosaamista vaativat työt jätetään ammattilaisille"

Päätöksen tekoa helpottivat myös valmiiksi tehty kuntotarkastus. Sen lisäksi tullaan vielä suorittamaan tulisijakatselmus sekä asbestitarkastus.

Tämän kevään aikana on tarkoitus saada alakerta asuttavaan kuntoon. Keittiö uusitaan; uusiksi menevät myös sähköt ja putket. Alakertaan tulee pieni kylpyhuone, mutta sauna pidetään piharakennuksessa. Kesällä siirrytään uudistamaan yläkertaa ja myöhemmin korjataan piharakennus saunoineen.

Niin, milloin talon on tarkoitus olla kokonaan valmis?

"Eihän tällainen talo tule koskaan täysin valmiiksi! Tämä on otettava elämäntapakysymyksenä."

Rintamamiestalo on saanut nimensä sotien jälkeisestä tilanteesta, jolloin siirtolaisia piti sijoittaa uusille asuinseuduille ja asunnoista oli huutava pula. Nimitys kattaa oikeastaan monenlaisia taloja - vastaavanlaisia oli tehty aikaisemminkin ja sekä silloin että myöhemmin myös muille kuin rintamamiehille.

Nyt kohteena oleva talo tuotiin Ruotsista lahjoituksena 1940-luvun alussa. Yksistään vuonna 1940 näitä tuotiin Suomeen noin 200, joista noin kolmannes pystytettiin kaupunkeihin ja loput muualle maaseudulle.

Perusidea on kaikissa rintamamiestaloissa sama: perusmuurin ympärille on sijoitettu asuinhuoneet, joihin muuri antaa sopivasti lämpöä. Ajatus on osoittautunut Suomen oloissa niin hyväksi ja toimivaksi, että vähän aikaa sitten järjestettiin arkkitehtiopiskelijoille kilpailu sen nykyaikaisesta toteuttamisesta. Tähän "Idea” -kilpailuun tuli suunnitelmia ja ehdotuksia runsaasti; nähtäväksi jää, kuinka taloteollisuus tulee niitä jatkossa hyödyntämään.

Nyt nämä alkuperäiset rintamamiestalot alkavat olla todella laajojen peruskorjausten edessä. Arkkitehti Kimmo Lylykangas valaisee niiden problematiikkaa:

“Pääsääntöisesti näissä on tarpeen putkiremontti ja lisälämmöneristys. Tilat ovat usein pieniä nykyajan tarpeisiin ja saniteettitilat riittämättömiä. Niille on vaikea löytää paikkaa tällaisessa pohjaratkaisussa, jossa hormi on keskellä taloa. Laajentuminen saattaa suuntautua joko alas kellariin tai sivusuunnassa siiveksi.

Vaikka nämä eivät olekaan suojelukohteita, ne kannattaisi mielestäni kunnostaa ajan henkeä kunnioittaen - tietysti siten, että rakenteet vastaavat nykyajan käsitystä toimivasta ja lämpimästä rakenteesta. Samalla kuitenkin olisi koetettava säilyttää alkuperäisen rakennusajankohdan mukaiset materiaalit ja väriskaalat. Lisälämmöneristys ikkunoihin ja seiniin mieluiten puupohjaisilla materiaaleilla."

Lykykankaan mielestä tämän talon peruskorjauksen onnistumiseen on hyvät edellytykset. Asialla ovat ammattitaitoiset suunnittelijat, valvojat ja vastaava työnjohtaja. Keskeisen tärkeitähän ovat tällaisessa kohteessa rakenteet yleensä ja kosteat tilat erityisesti.

"Ja tietenkin reunaehdot remontin laajuudelle asettaa budjetti. Myös siitä syystä tässä nyt vaiheittain toteutettava kokonaisuus on luonteva."

(JKA 6.2.2005)