Vanha laminaattipintainen ikkunalauta oli päässyt kukkia kastellessa siihen kuntoon, että oli tehtävä uusi. Sitä oli koetettu kyllä parannella maalaamalla, mutta kosteus oli tunkeutunut puuhun, eikä mikään pintakäsittely voinut sitä enää parantaa.
Reiska valitsi materiaaliksi 28 mm paksun liimapuulevyn, jolla oli pituutta noin kaksi metriä ja leveyttä 40 cm. Se halkaistiin puutavaraliikkeessä keskeltä, jolloin saatiin tarpeeksi materiaalia myös kolmen pienen, noin 60 cm pituisen lisähyllyn tekemiseksi. Ikkunalaudan voi oikein hyvin tehdä myös paksusta, leveästä laudasta.
Mitoituksessa käytettiin mallina vanhaa lautaa, jonka pituus oli noin 180 cm. Irrottaminen oli helppoa, sillä se oli kiinni kahdeksalla ruuvilla seinään kiinnitetyissä kulmakannattimissa. Uudesta ikkunalaudasta tuli hiukkasen entistä leveämpi - 20 cm - mikä sopi asukkaalle oikein hyvin.
Ensin kantit ja reunat hiottiin tasaisen pyöreiksi nro. 120 hiekkapaperilla. Pöly poistettiin hyvin tarkasti.
Asukas halusi ikkunalaudan käsiteltäväksi puolihimmeällä, läpikuultavalla huonekalulakalla, joka oli sävytetty oranssiksi. Näin se sopisi hyvin yhteen läheisen kirjahyllyn taustalevyn kanssa. Tämänhän voisi myös öljytä tai vahata, tai vaikkapa peittomaalata, mutta peittomaalaus on tavallaan luonnonvastaista, koska siinä puun kaunis rakenne jää piiloon.
Puun päädyillä on taipumus imeä lakkaa muita pintoja voimakkaammin, jolloin ne jäävät selvästi muuta puuta tummemmiksi. Tämän voi estää kostuttamalla päät ensin vedellä. Silloin sävyt tulevat hyvin lähelle toisiaan.
Lakan levittämisen jälkeen Reiska tasoitti pinnan hyvin pitkillä, yhdensuuntaisilla siveltimenvedoilla mahdollisimman tasaisen pinnan saamiseksi. Kun ensimmäinen kerros oli kuivunut, tehtiin pieni ja kevyt välihionta ja vedettiin pölyn poistamisen jälkeen toinen. Tämä antaa värille lisää syvyyttä ja tietysti myös suojaa paremmin ikkunalautaa, jonka päällä saattaa tulevaisuudessa hyvinkin olla kasteltavia huonekasveja.
