Reiska rakentaa: tapetointi

Ennen kuin vuotia aletaan leikata, on syytä vielä kerran tarkastaa tapettirullien etiketit. Niiden on oltava samaa painosta ja saman painoisia - joskus saman näköistä tapettia myydään ohuempana ja paksumpana versiona, ja kassiin saattaa kaupasta sattua erehdyksessä joku väärä rulla! Yksi etiketti on myös hyvä laittaa talteen nykyisin vaadittavaa talon huoltokirjaa varten.

Uudenkaan talon nurkat eivät suinkaan ole aina täsmälleen pystysuoria. Tätä ei huomaa muuten eikä siitä ole mitään haittaa, mutta tapetoinnissa se on muistettava. Kun vuodan leveys on vaikkapa 53 cm - tyypillinen leveys - tapetoinnin aloittamista varten mitataan aloitusviiva sentin, puolitoista kauemmas nurkasta: suunnilleen puoliväliin seinän korkeutta merkitään piste noin 54 cm:n etäisyydellä ja sitä käyttäen piirretään vatupassin avulla täsmälleen pystysuora viiva, johon täsmätään ensimmäisen vuodan reuna. Juuri tuon mahdollisen nurkan vinouden takia apuviivaa ei siis piirretä sen mukaisesti vaan vatupassilla.

Stressi pois myös tapetista

Reiska käyttää useimmiten työpöytänä vuotien leikkaamiseen tehdassuoraa lastulevyä - siinähän on varmasti suorat reunat ja kulmat, jolloin vuodat on helppo asettaa reunan mukaan ja katkaista veitsellä kohtisuoraa sivua vasten viiltäen. Näin vuodistakin tulee suorakulmaisia.

Tässä tapauksessa vuotien mittaus ja leikkaaminen ei ollut niin nokonnuukaa, koska boordinauha peittää mahdolliset hammastukset. Hyvään työhön kannattaa silti pyrkiä, sillä virheillä on tapana kumuloitua - kasautua - ja silloin lentokoneet lopulta putoavat, ydinvoimalat sulavat... ja tapetti menee vinoon&

Reiska käytti tällä kertaa valmista tapettiliimaa - yleensähän olemme tottuneet näkemään hänet sekoittamassa tapettiliisteriä. Liiman hyvä puoli on nopeus ja valmiiksi sopiva paksuus, jonka ansiosta yksin tekevä tapetoija saa lisää työskentelyaikaa. Liisteriä käyttävän on hyvä muistaa Reiskan mainio konsti työajan pidentämiseksi: turpoamassa olevat rullat pannaan jätesäkkiin odottamaan vuoroaan. Ja sopii se vaikka käyttäisi liimaakin.

Vuodat leikattuaan Reiska "tappoi" niihin jääneen jännitteen leipomalla niitä kevyesti vastapäivään. Sillä tavalla ne pysyvät nuhteessa ja ojennuksessa - suorina - eivätkä pyri väen vängällä vanhaan asentoonsa, kiepille. Jos vuodan suunnalla on esimerkiksi kuvioinnin takia merkitystä, leikatun kaistaleen yläreunaan on hyvä tehdä lyijykynällä pieni merkki ennen liisteröintiä.

Leveä suti kouraan ja reippain vedoin liimaa vuotaan; taitellaan se kolmeen osaan liimapinnat vastakkain: yläreuna on taas mukava taittaa alareunaa lyhemmäksi, jolloin sitä seinälle nostaessaan näkee heti oikean suunnan. Puhdas, kostea rätti ja ämpärillinen vettä on oltava koko ajan käsillä, kun vuota on taiteltu pyyhkäistään ylimääräiset liimat pois.

Puhdasta vettä on muutenkin oltava käytettävissä tapetoinnin kaikissa vaiheissa! Valmistajien lupauksista huolimatta liisterijäämät näkyvät varmasti sopivassa valaistuksessa. Rätin Reiska puhdisti tasaisin väliajoin, muutaman vuodan välein.

Nurkissa malttia ja tarkkuutta

Rullataan vuota ja pannaan sivuun turpoamaan hetkeksi: aika riippuu työtilan lämpötilasta, tapetin paksuudesta ja käytetystä liisteristä. Ohuille tapeteille riittää 5&8 minuuttia, paksummille muutama minuutti kauemmin. Aluksi kannattaa olla varovainen ja liisteröidä valmiiksi vain pari kaistaletta, jotta nämä ajat selviävät.

Ja sitten vain nosteltiin vuotia seinille nurkasta alkaen: ensin Reiska teki yläosan, sitten alaosan. Nurkissa vuodat halkaistiin siten, että uudelle seinälle jäi vain parin sentin levyinen kaista. Enempää ei saa ylittää kahdesta syystä: ensinnäkin nurkan mahdollinen viistous vie myös kuvioinnin viistoon ja toiseksi, kuivuessaan tapetti kiristyy ja "oikaisee" nurkan, jolloin siihen syntyy ruman näköinen ja helposti rikkoutuva kohta.

Oikein turvotettua vuotaa voi helposti liikutella seinällä, jolloin puskusauma tulee varmasti tiiviiksi. Reiskalla oli tietysti tässäkin hyötyä joulukinkun kokoisista räpylöistään jotka peittivät puolet vuodasta, mutta kyllä se onnistuu hyvin myös sohvien miehen pulleilla pikku kätösillä.

Kun sauma on kunnossa, vuota harjataan tapettiharjalla paikalleen ylhäältä alas ja keskeltä sivuille suuntautuvin vedoin. Nurkissa ollaan erityisen huolellisia ja taputellaan ja sivellään vuota harjalla ja (puhtain) sormin varmasti kiinni.

Sähkörasioiden paikat Reiska leikkasi auki saman tien, eipähän tarvi sähkömiehen niitä arvailla kun aikanaan paikalle tulee.

Boordinauhan paikan Reiska merkitsi piirtämällä tasaisin välein pisteitä seinään oikealle korkeudelle. Nauha leikattiin seinän mittaisiksi pätkiksi, turvotettiin samalla tavalla kuin vuodatkin ja kiinnitettiin pisteiden mukaan oikealle korkeudelle. Ne jäivät millin, pari piiloon nauhan alle. Nauhan päät tulivat nurkissa sentin, pari päällekkäin.

Nätti tuli mestarin makkarista. Kelpaa siellä köllötellä oman kinkun kyljessä!