USA, 1999. Ohjaus: Brad Bird. Käsikirjoitus Ted Hughesin kirjan pohjalta: Tim McCanlies. Tuotanto: Allison Abbate, Des McAnuff. Suomalaisina ääninä: Max Wiberg, Juha Hyppönen, Irina Björklund, Kari Mattila, Juha Hyppönen. Kesto: 87 min.
Vuonna 1957 amerikkalaisia puhuttavat rock n roll, televisio ja pommit. Mutta Rockwellin pikkukaupungissa yksinhuoltaja Annie kantaa huolta lähinnä 9-vuotiaan poikansa Hogarthin päivittäisistä aterioista ja siitä, ettei tämä liikuskele yksin ulkona pimeän tullen. Kun idylliseen pikkukaupunkiin ilmestyy jostakin valtava robotti, sen alkuperä ja aikeet herättävät asukkaissa suunnatonta pelkoa ja paranoiaa. Pikkupoika Hogarth ystävystyy jättiläisen kanssa, auttaa tätä etsimään itselleen sopivaa metallista purtavaa ja opettaa tätä kommunikoimaan ihmisten tavoin. Robotti oppii ensin yksittäisiä sanoja ja sitten jopa lauseiden merkityksiä, jolloin se lakkaa olemasta pelkkä mekaaninen taistelukone. Koneen on myös Hogarthin avulla suojauduttava vihollisia vastaan; vaikeutena on tietysti sen jättiläismäinen koko. Maan tapoja ja omaa suuruuttaan ymmärtämätön robotti aiheuttaakin tahtomattaan tuhoja idyllisessä pikkukaupungissa, jossa on vihollisia enemmän kuin ystäviä.
Sanotaan, että Ted Hughes kirjoitti Rautajätin lohduksi lapsilleen vuonna 1968, kun heidän äitinsä, kirjailija Sylvia Plath, oli tehnyt itsemurhan. Mm. Simpsoneita luonnostellut Brad Bird on muuttanut Hughesin sadun tapahtuma-ajan ja robotin alkuperän. Kirjassa robotti nousee merestä, mutta elokuvassa se ilmestyy tarkemmin määrittelemättä jostakin avaruudesta, mikä palveleekin kylmän sodan synnyttämää vainoharhaista ilmapiiriä. Bird on lisännyt tarinaan myös hilpeän TV-tietoiskun siitä, miten atomipommin iskiessä tulee toimia. Animaation henkilöhahmoista löytyy myös monia aikuiskatsojia viihdyttäviä tyyppejä, kuten hallituksen tiukkaotteinen mies ja romukaatopaikkaa pitävä boheemi taiteilija, jonka kierrätystaide ei välttämättä puhuttele muita kuin häntä itseään. Animaatio poikeaa muutenkin edukseen Disneyn poliittisesti ylikorrekteista saduista.
Rautajätti on kielletty alle 8-vuotiailta, mikä on perusteltua, sillä elokuvan tarina ja sen äänimaailma on vauhdikas ja meluisa. Metallijättiläisen tarina maapallolla päättyy jaloon uhrautumiseen ja samalla kuitenkin onnelliseen muttei imelään loppuun. Tarinassa ja sen toteutuksessa on vetoa, mutta miksi tästä ei voisi olla liikkeellä myös originaalikopiota, koska yli 8-vuotiaat osaavat kyllä lukea, etenkin kun elokuvan dialogi on kaikkea muuta kuin rönsyilevää. Toki suomalaiset äänet selviävät työstä kunnialla, mutta kaikkea ei aina tarvitsisi pakonomaisesti dubata.
Teksti: Minna Karila