Suomi 2012. Ohjaus: Petri Kotwica. Käsikirjoitus: Petri Kotwica ja Iiro Küttner. Tuotanto: Kaarle Aho ja Kai Nordberg. Kuvaus: Mika Orasmaa. Leikkaus: Harri Ylönen. Pääosissa: Max Ovaska, Julius Lavonen, Niina Koponen, Outi Mäenpää, Janne Virtanen. Kesto: 94 min.
Petri Kotwica (s. 1964) on persoonallinen elokuvantekijä, jolla on sekä psykologista silmää että omintakeinen visuaalinen tyyli. Viisi vuotta sitten hän korjasi Jussi-patsaat herkullisen Musta jää -kolmiodraaman ohjauksesta ja käsikirjoituksesta.
Yksi ohjaajan kiinnostuksen kohde näyttää olevan nuorten ongelmat ja yhteentörmäykset aikuisten maailman kanssa. Esikoispitkä Koti-ikävä (2005) oli vakuuttava hätähuuto laitoskierteeseen joutuvien lasten ja nuorten puolesta. Uutuus Rat King taas on tummanpuhuva trilleri nuoresta itsensä hukkaavasta peliaddiktista sekä nupullaan olevan identiteetin häilyvistä rajoista.
Kuvitteellisessa Etelä-Suomen pikkukaupungissa 18-vuotias abiturientti Juri (Max Ovaska) valmistautuu kevään viimeisiin kokeisiin. Paitsi että pelit vievät niin paljon aikaa että numerot laskevat, äiti (Outi Mäenpää) huolestuu ja tyttöystävä jättää. Juri päättääkin lopettaa pelaamisen, mutta juuri silloin nettituttu tarvitsee apua. Salaperäinen Mordred paljastuu Niki-nimiseksi nuoreksi mieheksi (Julius Lavonen), joka ulkoisesti näyttää hämmentävän paljon Jurilta. Hän kertoo henkensä olevan vaarassa.
Uusi paras ystävä vetää päähenkilön mukanaan outoon live-peliin, jossa aluksi harmittomilta tuntuvat tehtävät muuttuvat yhä vaarallisemmiksi, ja kahden nuorukaisen henkilöllisyydet alkavat sekoittua. Jurista tulee peliyhteisön kovissankari ”Rat King” ja Nikistä reaalimaailman alter ego, joka suoriutuu hänen puolestaan tenteistä ja pian ihan mistä vain. Mutta kohta pelissä on paitsi Jurin myös monen muun henki.
Elokuva sivuaa montaa tärkeää ja ajankohtaista aihetta. Identiteetti ylipäänsä ja roolipelimaailman vaarat erityisesti ovat kutkuttavaa materiaalia – puhumattakaan nuorten psyykkisestä pahoinvoinnista, kiusaamisesta ja kouluampumisista, joiden dynamiikka osaltaan kytkeytyy Internetin ristiriitaiseen keinotodellisuuteen.
Mahdollisuuksia on vaikka mihin, ja osin ne käytetään. Trillerimäinen jännite kasvaa kohti loppuhuipennusta. Mutta Kotwican yhdessä Iiro Küttnerin kanssa työstämä käsikirjoitus kärsii eritasoisista uskottavuusongelmista. Tehoja on lähdetty hakemaan niin urakalla, että tyylilaji heilahtelee realistisesta draamasta aivan outoihin sfääreihin.
Katsoja voisi vielä jotenkuten niellä sen, etteivät opettajat ja luokkakaverit huomaa päähenkilön vaihtumista ihan uuteen tyyppiin (vaikka nuoret näyttelijät eivät liiemmin edes muistuta toisiaan!). Mutta että tyttöystävä ja oma äitikin hämääntyvät, ei uppoa.
Epäuskottava on myös turkistaiteilijaäiti, joka ramppaa haulikon kanssa lähimetsissä ja nylkee saaliit kotosalla paljain käsin. Murhia, pommeja ja action-leffoille ominaisia täpäriä tilanteita piisaa, ja jokin näistä on yksinkertaisesti liikaa.
Aiemmin lähinnä tv:n puolella näytellyt Max Ovaska ja Koti-ikävän pääroolin tehnyt Julius Lavonen ovat vakuuttavia rooleissaan. Puutteineenkin Kotwican elokuva on kiinnostava paketti ja paikkansa ansainnut.
Teksti: Tuuve Aro