Yhdysvaltain politiikassa eletään mielenkiintoisia aikoja; syksyllä pidetään kongressivaalit ja viime aikoina presidentti Barack Obama ja siis myös samalla demokraatit ovat kokeneet kovia. Jos ihmeitä ei tapahdu, niin demokraatit menettävätkin melkoisen määrän paikkoja sekä senaatissa että edustajainhuoneessa ja Obama saa kantaa siitä syyn.
Voitonriemua jo nyt uhkuvat republikaanit ovat saaneet tiukkaa taustatukea voimiensa tunnossa hilluvalta populistiselta niin sanotulta Tea Party –liikkeeltä.
Puolue on joutunut kuitenkin huomaamaan populististen ääriliikkeiden salakarit; hyvänä esimerkkinä Kentuckyssa republikaanien senaattipaikasta käydyn esivaalin yllättäen voittanut oikeistoliberaali Rand Paul.
Puolueen riemu hyytyi, kun mies alkoi toden teolla esitellä ajatuksiaan julkisuudessa. Hänen mukaansa esimerkiksi vuonna 1964 Yhdysvalloissa saavutettu kansalaisoikeusliikkeen riemuvoitto, rotuerottelun kieltäminen, menee liian pitkälle.
Rand Paul on julistanut, että kieltoa voi hyvin pitää voimassa julkisella sektorilla, mutta esimerkiksi yksityisten palvelujen tarjoajat, vaikkapa ravintolat, voisivat aivan hyvin valita asiakkaansa. Eli siis estää haluamiensa vähemmistöjen sisäänpääsyn.
Republikaanit joutuivat selittelemään naama punaisena sitä, että kyseessä ei ole suinkaan puolueen virallinen kanta, joka on kaiken lisäksi perustuslain vastainen.
Paul itse päivitteli sitä, että media nosti lausunnosta metakan, sillä hän oli juuri saavuttanut merkittävän poliittisen voiton ja hänellä pitäisi olla oikeus niin sanottuun kuherruskuukauteen median kanssa. Eli hänellä piti olla, oman tulkintansa mukaan, lupa puhua läpiä päähänsä ilman skandaalia.
Rand Paulin puheet BP:n osuudesta öljykatastrofiin eivät parantaneet asiaa nekään. Hänen mukaansa hallinnon ja Omaban tiukka linja ylikansallista suuryhtiötä kohtaan on epäamerikkalaista käytöstä, on muistettava, että vahinkoja sattuu ja jäljet voi aina siivota.
Rand Paulin isä on Texasia edustava kongressin jäsen Ron Paul, joka on yrittänyt kahdesti Valkoiseen taloon.