Ydinaseista ei luovuta ja hallinto ei kaadu, mutta sota on epätodennäköinen, sanoo eteläkorealainen professori Hyung-min Joo.
Ulkomaailman vastaus ydinräjäytyksillä ja ohjuskokeilla pullistelevalle Pohjois-Korealle on ollut pakotteita ja vielä enemmän pakotteita. Maata pitkään seurannut professori Hyung-min Joo ei usko niiden johtavan ydinaseista luopumiseen – vallankumouksesta puhumattakaan.
Päinvastaista kehitystä toivovia Joo kehottaa kertaamaan historiaa. Vuosina 1995–99 peräti 400 000 pohjoiskorealaista kuoli nälkään.
– Se oli Pohjois-Korean hallinnon pahin koskaan kohtaama talouskriisi. Juuri tuolloin hallitus kuitenkin päätti aloittaa salaisen ohjelman uraanin rikastamiseksi, eteläkorealainen Joo kertoo.
Talouspakotteiden opit pätevät Pohjois-Koreassa vain tiettyyn mittaan. Varsinkin Kiinan määräämät uudet sanktiot kyllä iskevät talouteen ja lisännevät myös kansalaisten ahdinkoa ja tyytymättömyyttä. Maassa ei kuitenkaan ole kiintopistettä – ay-liikettä tai älymystöä –, minkä ympärille tyytymättömyys kerääntyisi ja kehittyisi poliittiseksi voimaksi.
– Kaikista maailman maista juuri Pohjois-Korealla on parhaat edellytykset olla taipumatta tyytymättömien kansalaisten paineen edessä, Joo tiivistää.
USA:ta pitävät kaikki uhkana
Suomessa Ulkopoliittisessa instituutissa vieraillut Joo perustaa tietonsa Pohjois-Korean tilanteesta maasta paenneiden ihmisten kertomuksiin. Hän on tehnyt kyselyitä ja haastatellut henkilökohtaisesti satoja pakolaisia tavallisista kansalaisista entisiin korkea-arvoisiin virkailijoihin.
Joon mukaan Pohjois-Korean johto ei ole enää pitkään aikaan kyennyt eristämään kansalaisia ulkomaailmasta. Ajatuksena oli virittää maan ympärille "hyttysverkko" haitallisten vaikutteiden torjumiseksi, mutta verkon reiät ovat osoittautuneet liian suuriksi. Esimerkiksi eteläkorealaiset tuotteet, tyylit ja tv-sarjat ovat Pohjois-Koreassa suosittuja.
Ylipäänsä pohjoiskorealaisten arkikokemusten ja mielipiteiden sekä hallituksen virallisten puheiden välillä on suuri kuilu. Suhtautumisessa maan pääviholliseen johdon viesti on kuitenkin mennyt hyvin läpi. Joon mukaan tavalliset kansalaisetkin pitävät Yhdysvaltoja suurimpana sotilaallisena uhkana.
Ei palatsivallankumousta
Jos kansannousu on mahdoton, voisiko Pohjois-Korean johdon piirissä sitten tapahtua palatsivallankumous? Hyvin epätodennäköistä, vastaa Joo. Kim Jong-unin lähipiirissä ymmärretään hyvin, että hallinnon romahdettua rankaisutoimet kohdistuisivat johtajan lisäksi myös eliittiin laajemmin.
– Heillä on kaikki menetettävänä, ei vain omaisuutensa vaan myös päänsä, Joo sanoo.
Joon mukaan Pohjois-Korea ei aio luopua ydinaseistaan. Tiedustelutietojen mukaan ydintaistelukärjen sijoittaminen mannertenväliseen ohjukseen on lähellä, vajaan vuoden päässä.
Mutta tuleeko tästä nyt sota?
– Ystäväni liike-elämästä kysyvät aina samaa ja että onko nyt aika siirtää rahat turvaan ulkomaille, Joo naurahtaa ja muistuttaa itsekin aikovansa vielä palata Etelä-Koreaan.
Professorin mukaan nokkapokka Donald Trumpin Yhdysvaltojen ja Kimin Pohjois-Korean välillä voi vielä käristyä. Toisaalta Kim tajunnee tiukan paikan tullen, että sota merkitsisi myös hänen diktaattorinpäiviensä olevan ohi.
– Jos sota syttyisi, Etelä-Korea olisi varmasti raunioina, mutta Pohjois-Koreaa ei enää olisi.