Pikaluistelun virallisista MM-mitaleista kilpailtiin ensi kerran jo 1893. Kansainvälinen luisteluliitto (ISU) oli perustettu edellisvuonna. Luistelumatkoina olivat alusta lähtien 500, 1500, 5000 ja 10 000 metriä. MM- ja EM-kisoissa kilpailtiin vain yleismestaruudesta, mutta olympiakisoissa päätettiin jakaa mitaleita yksittäismatkoilla. Yhteispisteiden perusteella olympiamitaleita onkin myönnetty vain Chamonix’ssa 1924, jolloin kullan voitti Suomen Clas Thunberg. Olympiakisat pysyivät pitkään matkaspesialistien ainoana mahdollisuutena saavuttaa mitalimainetta. ISU aloitti matkakohtaiset MM-kilpailut vasta vuonna 1996.
Naisten pikaluistelun ensimmäiset MM-kilpailut järjestettiin 1933. Olympiajäälle naiset pääsivät kuitenkin vasta Squaw Valleyssa 1960, matkoina 500, 1000, 1500 ja 3000 metriä.
Vuosien varrella yhä harvempi luistelija pystyi menestymään kaikilla matkoilla. Sprintterit saivatkin omat MM-kisansa 500 ja 1000 metrin matkoilla 1972. Miesten 1000 metriä lisättiin myös olympiaohjelmaan Innsbruckissa 1976. Sukupuolten tasa-arvo olympiajäillä toteutui lopulta Calgaryssa 1988, kun ohjelmaan lisättiin naisten viidenneksi lajiksi 5000 metriä.
Olympiaohjelman uusin tulokas on Torinossa 2006 ensi kerran nähty joukkuetakaa-ajo. Ratapyöräilystä mallinsa ottavassa lajissa neljän hengen joukkueet etenevät vuorovedolla, ja loppuaika lasketaan kolmannen maaliintulijan mukaan. Kaksi joukkuetta starttaa yhtä aikaa radan vastakkaisilta puolilta, ja voittajat etenevät jatkoon. Kilpailumatka on miehille 8 kierrosta (3200 m) ja naisille 6 kierrosta (2400 m), joten keskimatkojen erikoisluistelijat ovat vahvoilla.
Pikaluistelusta tuli 1980-luvulla sisälaji. Olympiamitaleista kilpailtiin ensi kerran hallissa Calgaryssä 1988, viimeisen kerran taivasalla Albertvillessä 1992.
Yhdysvaltain Eric Heiden voitti Lake Placidissä 1980 kaikki viisi miesten kultamitalia. Neuvostoliiton Lidija Skoblikova vei puolestaan kaikki neljä naisten mestaruutta Innsbruckissa 1964. Viiteen mitaliin yksissä kisoissa on Heidenin lisäksi yltänyt vain Kanadan Cindy Klassen, joka Torinossa 2006 keräsi sarjan 1–2–2, joukossa kuitenkin joukkuetakaa-ajon hopea.
Pikaluistelun ensimmäisiä olympiajäitä hallitsi Suomi: Clas Thunberg voitti Chamonix’ssa 1924 kolme kultamitalia ja Julius Skutnabb yhden. St. Moritzissa 1928 Thunberg voitti kaksi kultaa lyhyillä matkoilla, mutta joutui lumipyryn uhriksi 5000 metrillä, ja 10 000 metrin kilpailu peruutettiin kokonaan jään sulettua luistelijoiden alta.
Thunbergin vuosien jälkeen olympiavoiton on Suomelle tuonut vain Kaija Mustonen, joka olikin Grenoblen kisojen 1968 ainoa suomalainen kultamitalisti. Viimeisimmän pistesijan on saavuttanut Pertti Niittylä, joka oli kuudes 5000 metrillä Sarajevossa 1984. Janne Hänninen oli kymmenes 1000 metrillä 2002 ja Pekka Koskela samalla sijalla 500 metrillä 2006. Suomalaisia naisia ei pikaluistelun olympiaradoilla ole nähty sitten vuoden 1980.
Suomen mitalit:
1924
K 1500 m Clas Thunberg
K 5000 m Clas Thunberg
K 10 000 m Julius Skutnabb
Yhteispisteet Clas Thunberg
H 5000 m Julius Skutnabb
H 10 000 m Clas Thunberg
P 500 m Clas Thunberg
Yhteispisteet Julius Skutnabb
1928
K 500 m Clas Thunberg
K 1500 m Clas Thunberg
H 5000 m Julius Skutnabb
P 500 m Jaakko Friman
1936
H 5000 m Birger Wasenius
H 10 000 m Birger Wasenius
P 1500 m Birger Wasenius
P 5000 m Antero Ojala
1948
H 10 000 m Lassi Parkkinen
P 10 000 m Pentti Lammio
1956
P 1500 m Toivo Salonen
1960
P 3000 m N Eevi Huttunen
1964
H 1500 m N Kaija Mustonen
P 1000 m N Kaija Mustonen
1968
K 1500 m N Kaija Mustonen
H 3000 m N Kaija Mustonen
Lähde: Suomen Olympiakomitea