(KHY Suomen musiikki)
Suomalainen ja erityisesti suomenkielinen musiikki tuntuu tällä hetkellä elävän kukoistuskauttaan. Meillä on upeita artisteja ja bändejä. Muusikot uskaltavat kokeilla erilaisia kokoonpanoja ja säveltävät ja sanoittavat kappaleita ristiin rastiin (esim. Tuure Kilpeläinen ja Chisu). Syntyy hienoja, erilaisia levyjä, joita ei todellakaan tarvitse hävetä, vaikka ne eivät menesty maailmalla.
Mielenkiinto levyä kohtaan herää heti, kun sitä on ollut väsäämässä monitaiturit PMMP:n Paula Vesala ja viulisti Pekka Kuusisto. Kaksikko onkin saanut kokoon hienon isoäiti sodassa -aiheisen Kiestinki-levyn, joka on jopa pienoinen yllätys siinä, miten taiteellinen ja moderni se on.
Työnjako levyllä menee niin, että Paula hoitaa kappaleiden sanoittamisen ja laulun ja Pekka puolestaan säveltämisen, viulun ja harmoonin soiton sekä taustalaulun. Tämän lisäksi levyllä soittavat mm. pasuunaa ja lyömäsoittimia Samuli Kosminen sekä Juho Viljanen.
Levyn kappaleet eivät ole uunituoreita tällä levyllä ensikertaa esiintyviä biisejä, vaan ainakin osaa niistä on esitetty livenä jo aiemmin. Hiljaiset vuodet –kappale löytyy Vuokko Hovatan hienolta Lempieläimiä-albumilta (2008). Paula sanoitti kappaleen alun perin Tuure Kilpeläisen sävellykseen. Vuokon versio on pehmeä ja surumielinen, kun taas tältä levyltä löytyvä Hiljaiset vuodet Pekan uudelleen säveltämänä on paljon yksinkertaisempi ja terävämpi, levyn muihin kappaleisiin sopivampi versio. Nimikappale Kiestinkiä taas ovat laulaneet duettona valovoimaiset Maria Ylipää ja Emma Salokoski. Kappale löytyy heidän yhteiseltä Omani uni –levyltä (2010). Kiestingiltä löytyy myös Pekan vaarin säveltämä ja Heikki Asunnan sanoittama Valkean meren marssi, joka on omistettu Kiestingin valloittajille. Kappaleen sanoitus ja melodia tuovat mieleen tunnetut sota-ajan marssit, vaikka levyllä kappale kuulostaa myös modernilta ja taitavasti sovitetulta.
Kiestinki-levy alkaa tunnelmallisella, hieman surumielisellä instrumentaalikappaleella Lapsena. Se vie kuulijan vanhaan suomalaiseen maisemaan, sota-ajan kotirintamalle, jossa vietettiin jännittyneitä hetkiä. Lähden-kappaleessa kuulemme pelimannimusiikkia, joka tuntuu ihanan kotoisalta, suomalaiselta, kesäiseltä. Häävalssin kertosäe puolestaan on niin kaunis, että itku meinaa tulla: ”Ja jos nuoruuden annankin, metsässä Kiestingin, haudoilla vieraiden palvellen…”
Kiestingillä lauletaan kipeistä asioista: miten sota vaikuttaa ja varjostaa naisen elämää, rakkaudesta taistelun keskellä, vanhenemisesta ja vaikenemisesta. Kappaleessa Mummo kerrotaan isoäidin viimeisistä hetkistä. Paula sanoitti kappaleen sen jälkeen, kun hänen mummonsa kuoli, mutta laululle ei tuntunut löytyvän paikkaa. Laulu on hieno lopetus tälle levylle, haikea hyvästijättö ennen koko aiheen kokoavaa Kiestinki-kappaletta.
Levyn kokonaistunnelma on haikea, mutta samalla vahva, paikoitellen jopa raivokas. Paulan ääni on kaunis ja herkkä. Laulu ja soitto kulkevat kekseliäästi, jopa töksähdellen, joka sopii levyn taiteelliseen leikittelyyn todella hienosti. Onneksi haikeuden vastapainoksi kuulemme esimerkiksi Äiti- ja Rukous-kappaleiden tyylistä riehakasta musisointia, soittamisen ja laulamisen riemua. Levystä jää tunne, että sitä ei ole väkisin väännetty, vaan Paula ja Pekka haluavat todella tuoda nämä tarinat kaikkien kuultaviksi. Teemalevyn tekeminen on hyvä idea, sillä yksittäisinä näillä kappaleilla ei välttämättä olisi niin voimakasta vaikutusta kuin kokonaisella levyllä.
Toukokuu on oiva hetki julkaista tämä levy: kesä on tulossa, suomalainen luonto on kauneimmillaan ja aurinko paistaa. Syksyyn tämä voisi olla liian synkkä ja surullinen, vaikka kappaleet ovatkin todella kauniita. Mainittakoon vielä, että levy on ulkoasultaan niin tyylikäs, että saattaisin ostaa sen jopa tuntematta tekijöitä tai millaista musiikkia se sisältää. Onneksi levy tarjoaa juuri sitä, mitä kannet lupaavat. Lehtisessä on tarinaa levyn synnystä sekä kuvia sota-ajalta. Kuvat ovat peräisin Paulan mummon albumista. Myös kappaleiden sanat on painettu asianmukaisesti paperiin. Hieno paketti!