Ranska 2007. Ohjaus: Olivier Dahan. Käsikirjoitus: Isabelle Sobelman ja Olivier Dahan. Tuotanto: Alain Goldman, Catherine Morisse. Kuvaus: Tetsuo Nagata. Leikkaus: Richard Marizy. Pääosissa: Marion Cotillard, Sylvie Testud, Pascal Greggory, Marc Barbé, Emmanuelle Seigner, Jean- Paul Rouve, Clotilde Courau, Caroline Sihol, Gérard Depardieu, Manon Chevallier, Pauline Burlet. Kesto: 140 min.
Yhden aikamme kuuluisimmista laulujen tulkitsijoista, Edith Piafin (1915–1963), elämä on ehtinyt taipua useiksi näyttämösovituksiksi eikä ihme, niin periromanttinen ryysyistä rikkauksiin -tarina se on. Traagisilla mausteilla ja liian varhaisella kuolemalla kuorrutettuna. Elokuvan puolella Piafia on aiemmin käsitellyt Claude Lelouch lattealla draamallaan Edith ja Marcel (1983), ja nyt ohjaaja Olivier Dahan (Déjà mort) tekee rakastetulle ikonille kunniaa. Pariisin varpunen lehahtaa siivilleen ja kohottaa katsojankin mukaan – ainakin lähestulkoon koko pitkän kestonsa ajaksi. Päämäärätöntä poukkoiluakin matkaan mahtuu, mutta musiikin lisäksi hyvä syy katsoa tämä elokuva on loistelias Marion Cotillard.
Monien esiintyvien taiteilijoiden tapaan Piaf kasvoi köyhyydessä, ensin laulavan äitinsä kanssa kaduilla kerjäten ja tämän hylättyä huoratalon prostituoitujen hoivissa. Sairastelu ja väliaikainen sokeutuminen varjostavat pikku Edithin (Pauline Burlet) eloa, ja suurisydämisen ilolinnun Titinen (Emmanuelle Seigner) rakkaus jää taa, kun kiertolaisisä (Jean-Paul Roive) tempaa tytön mukaansa raskaaseen sirkuselämään. Parikymppinen Edith (Cotillard) onkin sitten jo juopotteleva katujen kasvatti, joka yhdessä ystävänsä ja tukijansa Momônen () pitää elämää Pariisin pubeissa.