Legendaarisimmat päiväkäskyt: Äidit, miekantuppi ja sodanjulistus

Itsenäiseen Suomeen päiväkäskyt juurutti Mannerheim, joka oli oppinut niiden käyttöön Tsaarin armeijan palveluksessa. Tosin päiväkäsky oli Suomessakin tuttu jo autonomian ajan joukko-osastojen toiminnasta.

Vaikka suuri yleisö ei monia päiväkäskyjä tunnekaan, niin esimerkiksi talvisodan aikana niitä annettiin keskimäärin joka kolmas päivä.

Kansallisarkiston kehittämispäällikkö Mikko Karjalainen on tutkinut Mannerheimin antamia päiväkäskyjä, ja kirjoittanut niistä kirjan. Karjalainen on myös Maanpuolustuskorkeakoulun sotahistorian dosentti.

Mikko Karjalainen nimeää pienen suostuttelun jälkeen kolme päiväkäskyä, jotka erottuvat lukuisten päiväkäskyjen joukosta.

– Kansalaisiin vetoamisen malliesimerkki on jatkosodan aikana keväällä 1942 annettu päiväkäsky, jossa Mannerheim kiittää äitejä. Tämä päiväkäsky on vieläkin nähtävillä monissa kirkoissa, aloittaa Karjalainen listansa.

– Tunnetuin lienee kuitenkin jatkosodan alkuvaiheissa annettu niin sanottu miekantuppipäiväkäsky, jossa Mannerheim kertoo ne syyt, joiden vuoksi sodassa ollaan, arvioi dosentti Karjalainen.

– Kolmanneksi voisin nimetä ylipäällikön päiväkäskyn 1.12.1939, joka on Mannerheimin henkilökohtainen sodanjulistus. Siinä hän toteaa, että alkanut sota on jatkoa vuoden 1918 tapahtumille, päättää Mikko Karjalainen kolmen joukosta erottuvan päiväkäskyn listansa.

Työrukkanen  ja tsemppari

Vuoden 1918 aikana, kun Mannerheimista tuli valkoisen armeijan ylipäällikkö, päiväkäskyillä informoitiin kehitteillä olevaa valkoista armeijaa. Samalla Mannerheim teki itseään tutuksi johtamilleen joukoille. Hänhän oli aloittaessaan Venäjältä tullut tuntematon kenraaliluutnantti.

Päiväkäskyjä annettiin talvisodan ja jatkosodan aikana jatkuvasti. Niissä kerrottiin ylennyksistä, palkitsimisista, rangaistuksista ja miehistösiirroista. Päiväkäsky oli siis hyvinkin normaalia armeijan sisäistä tiedottamista.

– Mutta osalla päiväkäskyistä oli toinen tarkoitus. Päiväkäskyjen joukossa on nimittäin yksittäisiä käskyjä, joissa Mannerheim vetoaa sotilaiden velvollisuudentuntoon ja rohkaisee hädän hetkellä tai sitten kiittää jostakin poikkeuksellisen hyvästä sotilaallisesta suorituksesta, kertoo Mikko Karjalainen.

– Tavallaan päiväkäskyt voidaan siis jakaa kahteen kategoriaan: tavanomainen informointi sekä hengennostatus, tiivistää Karjalainen.

Velvoittavaa puhetta

Vaikka päiväkäskyt olivat sodan aikana hyvinkin tavallisia, niihin suhtauduttiin kaikella vakavuudella.

– Kun ylipäällikkö jotakin päiväkäskyssään linjasi, niin se oli armeijaa velvoittavaa aina komentajista yksittäisiin sotilaisiin asti. Esimerkiksi papisto luki päiväkäskyt tarkasti, ja otti ne huomioon omassa retoriikassaan, kertoo Mikko Karjalainen.

Näin siitä huolimatta, että yksistään talvisodassa päiväkäskyjä annettiin yli 30 kappaletta. Pieni osa annetuista päiväkäskyistä oli salaisia, joita ei ollut tarkoitettukaan kaikkien korville.

– Salaisilla päiväkäskyillä saatettiin siirtää joku tärkeä upseeri rintamalta toiselle, ja niiden jakelu oli vain muutama kymmenen kappaletta, kertoo Karjalainen.

Päiväkäskyjen ensisijainen kohde oli aina armeija.

– Mannerheimin näkökulmasta tärkeintä oli, että jokainen sotilas tiesi hänen linjauksensa. Silloin päiväkäsky kulki armeijassa normaalia komentoketjua pitkin. 

Siviiliväestökin toki sai tietoa päiväkäskyjen sisällöstä, sillä niitä luettiin radiossa ja niitä kuunneltiin yhtä tarkasti kuin presidentin radioituja puheita. Mutta ensisijaisesti päiväkäskyt oli tarkoitettu armeijalle.