USA, 2000. Ohjaus: Peter Segal. Käsikirjoitus: Barry W. Baustein, David Scheffield, Paul Weitz, Chris Weitz. Kuvaus: Dean Semler. Leikkaus: William Kerr. Tuotanto: Brian Grazer. Pääosissa: Eddie Murphy, Janet Jackson. Kesto: 107 min.
Ensimmäinen Pähkähullu professori keskittyi kuvaamaan 200-kiloisen genetiikan professori Sherman Klumpin lemmenhuolia, joihin hän kokeili lääkkeeksi hetkessä hoikentavaa ihme-eliksiiriä. Kokeilujen tuloksena syntyi naistenkaataja, rääväsuinen hurmuri Buddy Love. Ykkösosassakin nähtiin illallispöydässä Eddie Murphyn tulkitsemia suurikokoisia ja käytöstavoiltaan huonoja Klumpin perheen jäseniä, jotka on nyt jatko-osassa nostettu valokeilaan. Tässä kakkososassa Sherman suunnittelee häitä sulokkaan kollegansa Denise Gainesin (Janet Jackson) kanssa. Häät uhkaavat mennä myttyyn, kun rivosuinen Buddy Love uhkaa ottaa vallan kiltistä Shermanista, joka päättääkin kokeilla modernia geenisiirtotekniikkaa häätääkseen Buddyn lopullisesti elämästään. Mutta kokeilut johtavat tietysti entistä suurempaan kaaokseen.
Klumpin perheen kuvaamisessa on luotettu täysillä kiusallisen huonoon huumoriin. Naurua yritetään irroittaa seksi-pieru-, kakka- ja oksennusakselilla; pilkkansa saavat myös läskit, homot ja viriilit vanhukset. Kaiken kaikkiaan elokuvan viljelemä huumori on koko ajan aivan käsittämättömän mautonta. Niin mautonta, ettei se naurata tippaakaan. Yksi hymähdys tosin irtosi isoäidin rullatuolilla huristeluun liittyvästä Alzheimer Express -kommentista.
Onhan Eddie Murphy muuntautumiskykyinen kahjokoomikko, mutta Klumpin sikamaisesti mässäilevän läskiperheen tempaukset istuisivat paremmin sketsisarjaan kuin kokoillan elokuvaan. Elokuvan tarina on Steve Oederkerkin, joka on käsikirjoittanut mm. Ace Ventura 2:n, jossa Jim Carrey väänteli naamaansa saman pieru- ja alapäähuumorin säestyksellä kuin Eddie Murphy nyt Klumpeissa. Elokuvaksi tarinan ovat muokanneet Barry W. Blaustein ja David Sheffield, NBC:n mainion Saturday Night Liven käsikirjoittajat. He loivat aikoinaan Murphylle Gumbyn, Buckwheatin ja Velvet Jonesin mehukkaat hahmot. Klumpeissa kirjoittajakaksikolla ei kuitenkaan ole ollut tilaisuutta syventää komediaa hyvin taitamansa poliittisen satiirin suuntaan. Klumpeissa vain hölmöillään ja riehutaan, siinä kaikki.
Elokuvan lähes ainoa ansio lankeaakin 90:lle maskeeraajalle, jotka ovat tehneet hienoa työtä. Ja Eddie Murphy-faneja palkinnee näyttelijän muuntautuminen riippurintaiseksi isöäidiksi, nössöksi Shermaniksi, holhoavaksi rouva Klumpiksi, potenssiongelmista kärsiväksi herra Klumpiksi jne. Onhan tarinaan liitetty myös ns. jalo sanoma siitä, miten ulkonäöllä ei ole väliä, koska viehkeä Denise rakastaa Shermania kaikkine kiloineen juuri tämän hellän ja kultaisen luonteen vuoksi. Janet Jacksonin tehtävänä on olla pohjattoman herttainen alatyylisesti käyttäytyvän ja sanailevan Klumpin perheen keskellä. Maskeerauksen ja erikoistehosteiden taidonnäytteistä huolimatta Klumpin pähkähullu perhe jää pelkäksi typerien sketsien aivottomaksi komediaksi.
Teksti: Minna Karila