Paahdetta ja varjoa

Hyötypiha vai kukkatarha? Kivi vai puu? Metsän siimes vai auringon porotus? Mieluiten kaikki. Ilkka Kärkkäisen puutarhasta ei oikeastaan puutu mitään.

Mikä?

Vanhan koulun piha Artjärven kirkonkylässä Päijät-Hämeessä. Talo ja puutarha ovat mainosalalla työskentelevän Ilkka Kärkkäisen ja lasten Helmin, 13, ja Hugon, 9, kakkoskotina.

Koko?

5 600 neliötä.

Nähdessään paikan Ilkka Kärkkäinen näki tehdyn työn. Edellinen asukas oli remontoinut tyhjillään olleen koulun kodiksi ja pihan puutarhaksi. Siihen oli kulunut 16 naistyövuotta. Kottikärryllinen vastakitkettyä sormustinkukkaa seisoi talon kulmalla.

Pohjatyöt oli tehty kunnolla. Salaojitukset ja pengerrykset pitivät huolen, ettei vesi jäänyt seisomaan juurille. Maa oli hyvää, kasvualusta paksu ja istutukset olivat niin tiheitä, ettei rikkaruohoilla ollut sijaa asettua.

Ilkka Kärkkäinen jakoi edellisen asukkaan ajatuksen alueista, joilla on oma henkensä ja omat kasvinsa. Silloin yhteen ja samaan pihaan mahtuu monta pienempää.

Rinnetontilla ei ollut luontevaa paikkaa lasten juosta ja pelata. Perhe raivasi talon taakse terassin juureen tilaa kasveilta. Kaivuri tasasi maan ja kukkien tilalle tuli kaareva kaistale siirtonurmikkoa.

Rinteessä pihan aurinkoisimmalla paikalla on kuiva kivikko. Keskirinteessä nurmikon reunoilla levittäytyy heleänkirjava kukkameri. Tontin toisessa ääressä sävy on toinen. Piharakennuksen luota kulkee alas kellarille ja hyötymaalle varjon polku, jonka laita kasvaa lehteviä perennoja.

Metsänliepeen maa on hapanta, joten siinä viihtyvät alppiruusut, kuunliljat, rotkorauniokielo ja sormivaleangervo, joka ei edellisen kakkoskodin karussa pihassa menestynyt. Ikivihreä talvio levittäytyy mättäinä korkeampien kasvien ympärille.

– Varjon kasvien viehätys on lehdissä, sanoo Ilkka Kärkkäinen.

Niitä saa olla monenlaisia: laikukkaita, sinertäviä, suuria, repaleisia, kiiltäviä, mattaisia. Hämärässä kuunliljojen värit korostuvat ja eri lajikkeiden erot pääsevät esiin.

– Sammalta varon ja vartioin, mihin sitä vain ilmestyy. Se on niin kaunista.

Aiemman kakkoskodin, vanhan torpan pihassa kasvoi vain perinnekasveja. Täällä penkkeihin ovat tervetulleita kaikki: ritarinkannukset, pensasruusut, jättipoimulehti, jalokärhöt, laikkuköynnös. Valkea Shirley Temple on pioneista hienoin, mutta siemenestä kasvatetut kaksivuotiset salkoruusut ovat Ilkka Kärkkäisen suosikki. Jos onni ja säät suovat, tänä kesänä kukkii musta lajike. Välissä pienet kuuset ja vuorimännyt pysyvät aina vihantina.

Ainoa rajoitus on väri. Perusskaala on valkoisesta siniseen, liilaan ja vaaleanpunaiseen. Kirkkaanpunainen ja keltainen eivät käy. Keväällä rinnettä täplittävät valkoiset narsissit, tummanliilat ja mustat tulppaanit.

– Varhaiskevät on parasta aikaa. Kaupungista tultuani ryntään ensimmäiseksi katsomaan, mitä viikon aikana on ehtinyt tapahtua. Suuri riemu syntyy siitä, kun avaamme kuistin käyttöön talven jälkeen.

Läheskään kaikkien kasvien nimiä Ilkka Kärkkäinen ei mene vannomaan. Hän huvittelee ostamalla jakotaimia, joita ihmiset tuovat pihastaan torille.

– Eivät myyjät aina itsekään tiedä lajikkeita. Pioni on pioni ja syysleimu vanha floxi. Kun istuttaa puutarhaansa jakotaimen, siitä voi tulla mitä vain.

Hake pitää cottage gardenin kulkuväylät kuivina ja vapaina rikkaruohoista. Maakellari kaipaa eristävää katetta maanpeitekasveista.

Mieluiten Ilkka Kärkkäinen häärää alapihan hyötypuutarhassa. Siellä kasvaa porkkanaa, punajuurta, palsternakkaa, perunaa. Tillit kohoavat majesteettisina yli muun vihreän. Kun maa-artisokka kerran kotiutuu pihaan, sitä ei tarvitse enää toiste istuttaa. Penkkirivin toisessa päässä on kunnostusta odottava vanhoista ikkunoista rakennettu kasvihuone. Vastakkaisella reunalla on kevytsoraharkoista muurattu maakellari.

Hyötymaan ilme on lainattu englantilaisesta cottage gardenista. Papujen ja lasten sokeriherneiden tukikepit on raivattu risukosta ja kulkuväylät katettu hakkeella.

Kasvihuone odottaa kittiä, maalia ja uusia lasiruutuja. Kunnostus on tämän kesän työlistalla.

– Omasta pihasta tulee paljon hyödynnettävää puuta ja kalikkaa. Kohopenkkien reunat tuen laudalla. Vältän kestopuuta, petsejä ja kyllästysaineita. Käsittelemätön kuusi kestää yllättävän pitkään.

Mausteet perhe saa yläpihan yrttimaasta. Joukossa kasvaa kurkkuyrtti, jonka siniset kukat sopivat kakunkoristeiksi.

Ryhtiä rehevyyteen

Runsas puutarha saa ryhtiä kiveyksistä, reunuksista ja muista rakenteista. Materiaaleista monet löytyivät omasta pihasta raivatessa ja rakentaessa. Ota vinkkiä ja käytä:

- Saunakivet, purkutiilet ja murikat polkujen kiveämiseen.

- Laudat kohopenkkien reunojen tueksi.

- Risut tukikepeiksi pavuille.

- Ratapölkyt polkuja reunustamaan.

- Oksanpätkät mataliksi aidoiksi.

- Havupuupöllit portaikoksi.

- Vanhat ikkunat kasvihuoneen materiaaliksi.

- Purettu betoniportaikko rinteeseen pation jatkeeksi.

Tilaa Divaani tarjoushintaan

Teksti: Mariia Sarilo
Kuvat: Katja Kauppila

Lue myös:

    Uusimmat