Mikä on onnellisen ja pitkän suhteen salaisuus? Olkoon tämä lyhyt tarina esimerkkinä siitä, kuinka parisuhdetta kannattaa vaalia.
"Perheen pieni poika istui keittiön pöydän ääressä tekemässä läksyjä, kun ovi kolhati: isä saapui pitkän työpäivän päätteeksi kotiin. Äiti oli leiponut aviomiehelleen päivälliseksi piirakan ja oven käydessä hän otti piirakan pois uunista.
Poika pisti merkille, että äiti laittoi isän eteen piirakan palan, joka oli kauttaaltaan palanut. Piirakka oli lähestulkoon pilalla: reunat olivat pikimustat, täyte palanut perinpohjaisesti. Poika jäi jännityksellä odottamaan, mitä isä oikein sanoisi.
Mutta isä ei sanonutkaan mitään, vaan söi piirakan muina miehinä ja kysyi vieläpä hyväntuulisesti, miten pojan päivä oli mennyt.
Myöhemmin poika kuuli, kuinka äiti pyysi anteeksi pilalle mennyttä päivällistä. Ja isä vastasi:
”Kultaseni, se oli oikein hyvää.”
Myöhemmin, kun isä oli laittamassa poikaa nukkumaan, poika rohkeni kysyä:
”Isä, olitko äidille rehellinen? Piditkö oikeasti siitä piirakasta, vaikka se oli aivan pilalla?”
Isä laski käden poikansa olalle ja sanoi:
”Äidilläsi oli rankka päivä. Hän oli väsynyt. Palanut piirakka ei satuttanut minua millään tavalla henkilökohtaisesti, mutta ilkeät sanat olisivat satuttaneet äitiäsi syvästi.”
”Me kaikki teemme virheitä, olemme joskus väsyneitä, pettyneitä, mutta virheisiin ei pidä jämähtää. On tärkeämpää tukea rakkaitaan kuin moittia heitä inhimillistä virheistä. Lyötyä ei pidä lyödä, vaan juuri heikkoina hetkinä on tärkeää olla heidän tukenaan. Vaikka kyse olisikin vain palaneesta piirakasta.”
