Suomi 2006. Ohjaus: Johanna Vuoksenmaa. Käsikirjoitus: Johanna Hartikainen. Tuotanto: Production House Oy / Liisa Akimof. Kuvaus: Jan Nyman. Leikkaus: Harri Ylönen. Pääosissa: Kaarlo Somerto, Julius Vakkuri, Alex Anton, Oona Linnasalmi, Minna Suuronen, Robin Svartström, Jarkko Pajunen, Kari Väänänen. Kesto: 92 min.
Yksitoistavuotias on kahden maailman välissä. Murrosikä odottaa, mutta ihan vielä ote ei herpoa lapsuuden leikkien maailmasta. Onni Sopanen (Kaarlo Somerto) on koulupoika, jota jurppii yksi jos toinenkin arjen epäkohta. Isosisko Iida (Oona Linnasalmi) ärsyttää jatkuvasti, ja isän (Robin Svartström) vanhaa autonromua saa hävetä silmät päästään. Kun äiti (Minna Suuronen) ei löydä Onnin lapsuudenaikaisia valokuvia, alkaa poika epäillä omaa asemaansa perheessä. Mitäs jos hän onkin vaihdokas, vaikkapa Bill Gatesin kadonnut poika?
Marsu nimeltä Bruce Lee ja paras kaveri Josku (Julius Vakkuri) lohduttavat Onnia, jonka hurjat epäilyt alkavat heijastua myös koulunkäyntiin. Luokalle tullut adoptoitu Miro (Alex Anton) ei ole alkuunkaan Onnin mieleen, minkä huomaa myös poikien mainio opettaja, VP. Riitaisa luokka lähtee opettelemaan yhteiselon pelisääntöjä syksyiseen leirikouluun.
Kotimainen lastenelokuva Onni von Sopanen saa ensi-iltansa sopivasti juuri koulujen alkamisen kynnyksellä. Johanna Vuoksenmaan ohjaama ja Johanna Hartikaisen käsikirjoittama perhetarina on sympaattinen kuvaus tavallisen pojan tavallisesta arjesta, jonka hämmentävissä ilmiöissä riittää pohdiskeltavaa. Onni von Sopanen on verkkaisesti eteenpäin soljuva kiltti elokuva, joka ei ahnehdi liikoja vaan pysyttelee valitsemissaan teemoissa systemaattisesti alusta loppuun. Elokuvan aikuiset ovat lempeitä ja ennen muuta turvallisia, vaikka he saattavat pikkupojan silmissä oudoilta vaikuttaakin. Eritoten Jarkko Pajusen opettaja on fantastinen esimerkki pedagogista, jollaisen soisi seisovan joka ikisen peruskoululuokan edessä.
Erinomaisesti näytelty, humoristinen ja vilpitön Onni von Sopanen antaa ajattelemisen aihetta, josta riittää lapsille ja aikuisille yhteistä puhuttavaa vielä elokuvan jälkeenkin.
Teksti: Outi Heiskanen
Kuva: FS-Film