Irlanti 2006. Käsikirjoitus ja ohjaus: John Carney. Tuotanto: Martina Niland, David Collins. Kuvaus: Tim Fleming. Leikkaus: Paul Mullen. Pääosissa: Glen Hansard, Markéta Irglová, Geoff Minogue, Hugh Walsh, Gerard Hendrick, Alaistair Foley, Bill Hodnett, Danuse Ktrestova, Marcella Plunkett, Mal Whyte. Kesto: 85 min.
Pinnalta katsoen voisi kuvitella, että irlantilaisen John Carneyn ohjaama Once tarjoaa taas yhden romanttisen "Poika tapaa tytön" -tarinan, ja kyllähän se tavallaan tarjoaakin. Mutta ei suinkaan tyypillistä sellaista. Eloisaan Dubliniin sijoittuva musiikintäyteinen elokuva on ollut independent-festivaalien yllätyshitti ympäri maailmaa, eikä ihme.
Kengännauhabudjetilla toteutetun kaupunkitarinan pääosaa esittää Alan Parkerin Commitments-elokuvasta (1991) ja The Frames -yhtyeestä muistettava laulaja-lauluntekijä Glen Hansard, joka tienaa hikisiä pennosia kitarallaan dublinilaiskaduilla, satoi tai paistoi.
Miehen surumielinen melodia vetoaa ohikulkevaan tyttöön (Markéta Irglová), joka osoittautuu paitsi Tshekistä muuttaneeksi köyhäksi yksinhuoltajaäidiksi myös lahjakkaaksi pianistiksi. Kaksi elämän karhimaa musikanttia löytävät kirjaimellisesti yhteisen sävelen – ja se soi hellästi, vailla lajityypille ominaisia ratkaisuja.
Kumpikin kantaa sisällään haavoja: neljääkymmentä lähestyvä ja jo kyynistynyt mies suuren rakkauden kitkerää muistoa ja kymmenisen vuotta nuorempi tyttö katkennutta suhdetta pienen tyttönsä isään, joka on jäänyt kotimaahan. Köyhyyden ja epävarmuuden leimaama tulevaisuus saa uuden hohteen varovaisessa unelmassa omasta levystä, kun parivaljakko yhdessä sekalaisen katuorkesterin kanssa hengaa Dublinin soittokuppiloissa ja pääsee studioon.
Commitmentsin iloinen irtonaisuus tulee mieleen Eamon-nimisen äänihemmon (Geoff Minogue) alkaessa tallentaa rokuremmin rosoisia raitoja.
Jotta pitää Carneyn ohjauksesta, täytyy olla myös perusteellisen tykästynyt Glen Hansardin musiikkiin. Kotimaassaan suositun irkkumuusikon rämpytys kun taustoittaa tapahtumia lähes tauotta. Elokuva on kerrankin sopivan lyhyt, vain 85 minuuttia, mutta jotkut sen kohtauksista tuntuvat hitusen venytetyiltä: vaikka musiikki on tarinan keskiössä ja kipaleetkin ihan kivoja, niitä ei tarvitsisi kuulla kokonaisuudessaan.
Siitäkään huolimatta että Hansardin yhdessä toisen pääosan esittäjän Markéta Irglován kanssa tekemä kaunis Falling Slowly voitti tänä vuonna parhaan laulun Oscarin.
Tästä lievästä ärsytyksen aiheesta huolimatta Once on hurmaava pieni helmi. Hansard ja 20-vuotias lupaus Irglová näyttelevät kumpikin harvinaisella herkkyydellä, ja heidän välilleen hiljalleen kehittyvä suhde välittyy kauniisti ja uskottavasti. Kohtaus, jossa miespäähenkilö hiljenee kuuntelemaan tytön harrasta pianonsoittoa, kuuluu mykistävimpiin.
Elokuva kertoo paitsi musiikin ja rakkauden parantavasta voimasta myös elämänpettymyksistä, vastuusta ja uhrauksista tavalla joka riisuisi aseista jopa irkkurockin vannoutuneimman vastustajan.
Teksti: Tuuve Aro