Suomalainen asuintalo ei useinkaan sovellu ikääntyvälle henkilölle. Hissin puute rajoittaa liikkumista, valaistusta ei ole suunniteltu heikkonäköiselle. Rakennuskantaa on uusittava ja paljon, jos halutaan tukea ihmisten asumista kotonaan mahdollisimman pitkään - se maksaa, mutta vielä enemmän maksavat muut vaihtoehdot. Suomen kansalaisista on tällä hetkellä jo 800 000 on saavuttanut 65 vuoden iän ja vuonna 2030 määrän annakoidaan olevan 1380 000.
Palvelutalot olisivat suosittuja, mutta niiden lukumäärä on vielä kovin vähäinen tarpeeseen nähden. Riistavuoren vanhustenkeskuksen johtaja Marja-Leena Hinttala painottaa, että siellä henkilökuntakin tulee vierailulle asukkaan luo - tällä on oma tupa, oma lupa ja oma avain. Ihminben siis määrää omasta elämästään. Hinttala muistuttaa kuitenkin tapausdkohtaisen arvioinnin tarpeesta: kuka tarvii minkäkinlaista palvelua. Myös ennaltaehkäisevän toiminnan merkitys on yhä tärkeämpää, jotta huutavimpien puutteiden syntymiseltä vältyttäisiin.
Omakotitalokaan ei ole poissuljettu vaihtoehto. Liki 90-vuotias teräsmummo Anni Lehtinen asuu yksin talossaan Klaukkalassa eikä kaipaa parempaa:
"Saa mennä nukkumaan koska haluaa ja heräeä koska haluaa, ja avata radion silloin kun siltä tuntuu." Naapurit ovat tärkeitä ja lisäturvaa tuo hälytysranneke, jonka turvin apua on saatavissa jos vahinko sattuu.
ARVI on uusi työkalu suunnittelijoille.
Helsingin Teknillisen korkeakoulun arkkitehtiosasto teki tutkimuksen siitä, kuinka vanhoja asuintaloja voidaan korjata erilaisille asukasryhmille sopiviksi. Tutkimusta varten luotiin kymmenen erilaista asukasprofiilia - mm. huonosti liikkuva, rollaattoriin turvautuva, heikkonäköinen asukas. Tarkoituksena oli selvittää, kuinka näiden asumista kotona voitaisiin korjaustoimin jatkaa mahdollisimman pitkään. Tekniikan lisensiaatti :
