Kun tässä aina aika-ajoin tulee harrastettua pienimuotoista mediakritiikkiä, jatketaan sillä linjalla. Virheitä sattuu jokaiselle toimittajalle joskus, mutta rajansa kaikella.
Urheilulehden nettisivuille oli ilmestynyt keskiviikkona Lauri Karppisen kirjoittama juttu, jossa pohdiskeltiin, avautuuko Suomen mitalitili tänään. Juttua korjattiin jälkikäteen, mutta tässä parhaat palat alkuperäisestä.
Karppinen kirjoittaa: Torontossa neljä vuotta sitten olympiapronssia laskenut Peetu Piiroinen on vahva ehdokas mitaleille tälläkin kertaa.
Ihan toiveikas visio, mutta neljä vuotta sitten kisat järjestettiin Torinossa ja mitalilaskijan nimi oli Markku Koski.
Vaikka jutun kantava ajatus on Suomen mitalitilin avaaminen, venyy Karppinen vielä seuraavaankin: Jääminen 500 metrillä pronssille oli Mika Poutalalle äärettömän katkera pettymys, josta hän on tuskin toipunut vieläkään.
Eikä tässä vielä kaikki. Vanha kettu Karppinen nimittäin uskoo myös Ville Nousiaisen mitalimahdollisuuksiin miesten sprinttikilpailussa. Se on tosin kiireessä päässyt unohtumaan, ettei Nousiainen hiihdä kyseistä matkaa. Missähän maassa ja mitä kisoja Karppinen mahtaa parhaillaan olla seuraamassa?
Tässä vaiheessa on pakko todeta, että suomalaisten maastohiihtäjien kunnonajoitus ei ole mennyt ihan nappiin. Olihan se karmaiseva pettymys, ettei naisten sprinttifinaaliin perinteisellä tyylillä päässyt yhtään suomalaista. Ja välieriinkin ainoastaan yksi. Jostakin syystä muut menevät täällä kovempaa kuin suomalaiset. Mihin tässä elämässä voi enää luottaa, jos ei edes suomalaiseen naiseen?
Eilen tuli siunailtua Vancouverin kisajärjestelyjä. Saaga saa jatkoa tänään. Miten on mahdollista, että sprinttiradalla oli sellainen paikka, missä Petra Majdic verrytellessään putosi nurin niskoin aikamoiseen kuoppaan, jota myös rotkoksi kuvailtiin.
Joku minua ilkeämpi voisi sanoa, että eikö se riittänyt, että yhdeltä kelkkailijalta saatiin henki pois? Jotenkin ihmetyttää, kuinka tuollaisia paikkoja voi ladulla olla? Vancouver on sitä paitsi juuri nyt täynnä kaikenkarvaista delegaattia ja teknistä asiantuntijaa, joiden luulisi huomioivan tällaiset vaaratekijät ehdottomasti. Lienevätkö tehtäviensä tasalla? Vai jossakin bissepöydässä pätemässä?
Ja kas kummaa, seuraava bugi löytyi jo hetken päästä syöksylaskuradalta. Ihan maalin tuntumaan oli jätetty varsinaisen radan viereen komea hieno hyppyri. Mitäs siitä, eihän se radalla ole. Ei niin, mutta kun sveitsiläislaskija Dominique Gisin kaatui viimeisessä radalla olleessa hurjassa hyppyrissä, hän liukui tuohon kyseiseen paikkaan selkä edellä ja lensi nyppylästä metritolkulla ilmaan. Kipeää teki, mutta ilmeisesti pahemmin ei käynyt. Kisa sen sijaan viivästyi, kun järjestäjät alkoivat tapaturman jälkeen lapioimaan kyseistä röykkyä tasaiseksi. Eihän sitä tietenkään olisi voinut tehdä ennen kisaa.
Ovaalilla ei muuten tänäänkään selvitty ilman ongelmia; nyt petti pikaluistelun ajanotto. Tällä vauhdilla kanadalaiset ottavat nimiinsä ainakin yhden olympiaennätyksen - nämä ovat nimittäin aivan varmasti kaikkien aikojen parhaimmat vasemmalla kädellä hoidetut kisat.
Tulipahan sitten tuijoteltua halfpipea oikein urakalla. Lajin terminologia on sellaista munkkilatinaa, että paatuneintakin lingvistiä hirvittää. Regulaskija, mellakka, bäkkifemma mutella ja fronttitonni ilman gräbiä - fläti selällään. Kabaseiska tosin vajaaksi eli hitit jäävät vähiin. Loppuun kuitenkin switchmetodi vielä, repikää siitä. Tosin aika pienillä ilmoilla.
Tästähän ymmärsi melkein yhtä paljon kuin mongolialaisesta mykkäelokuvasta. Mutta menestys on pääasia, joten high five.