Sylvi Saimon nimi on tuttu monelle meistä, mutta harvat muistavat, millainen tarina on vuoden 1952 melonnan olympiavoittajan takana. Sylvillä oli sisua, jollaista on turha haeskella nykyisen pullamössösukupolven yksilöiden joukosta.
Sylvi Saimo on paitsi symbolisesti myös käytännössä suomalaisen naishuippu-urheilun kantaäiti. Hän oli ensimmäinen suomalainen nainen, joka voitti olympiakultaan kesäkisoissa. Hänen urheilu-uransa oli luvalla sanoen hitusen erilainen kuin monella muulla hänen jälkeensä seuranneella.
Saimo syntyi maanviljelijäperheeseen Jaakkimaan – nykyrajan tuolle puolen, Laatokan luoteisrannalle - vuonna 1914. Hän tottui jo pienestä pitäen rajuun ruumiillisen työhön – ajat olivat tuolloin niin kovin toisenlaiset kuin nykyään. Perhe joutui evakkorekeen talvisodan tieltä ja Sylvi toimi lottana ilmavalvontatehtävissä. Jo tuolloin hänelle kehittyi voimakas isänmaallinen ylpeys. Suomen puolesta hän teki kaikkensa silloin ja niin myös myöhemmin urheilu-urallaan.
Urheilemisen kanssa Sylvi oli nuorena kaikkiruokainen, hiihto, yleisurheilu ja suunnistus olivat mieluisimpia. Sodan aikana hän hiihti ahkerasti kilpaa ja voitti parhaimmillaan jopa myöhemmin olympiavoittajaksi kehittyneen Lydia Widemanin. Melontaan Saimo tutustui vasta 31-vuotiaana ollessaan Hämeenlinnassa vanginvartijana. Kuusi vuotta myöhemmin hän voitti olympiakultaa. Tänä päivänä sellainen ei ole yksinkertaisesti mahdollista.
Ensimmäiset vedot mela kädessä olivat hankalia ja koko laji tuntui omituiselta. Saimo kuitenkin jatkoi harrastustaan ja homma alkoi sujua. Kolme vuotta myöhemmin Saimo matkasi jo Lontoon olympialaisiin, mutta siellä ei menestystä tullut. Ihmehän se olisi ollutkin. Kotikisat 1952 saivat väkivahvan ja periksi antamattoman naisen raatamaan harjoituksissa entistä hurjemmin – kunhan vain ensin sai maatalon työt tehtyä.
Muutama kuukausi ennen olympialaisia Saimo kuitenkin sairastui valmistautumisleirillä angiinaan ja joutui huilimaan kuukausikaupalla. Voimat eivät meinanneet millään palautua. Lopulta sairaus selättyi ja urheilijan kunto alkoi kohota. Aika harva tuolloin uskoi, että se kohoaisi riittävästi, mutta kun Saimo päihitti järjestetyssä karsintakilpailussa Greta Grönholmin peräti 10 sekunnilla, alkoi toivo herätä muidenkin kuin Saimon itsensä mielessä.
Loppukilpailussa Sylvi Saimo onnistuikin täydellisesti – 37-vuotiaana hän rutisti kanootillaan kaikkia muita nopeammin kohti jokaisen urheilijan unelmaa, kultamitalia kotikisoissa.
Yleisradion selostajat näkivät kilpailun kaksijakoisesti: (lähde: YLE:n Elävä arkisto)
”Saimo yrittää kaikkensa, tekee sen, minkä kaikki Suomen kansan jäsenet tällä hetkellä hänen toivovat tekevän. Melkein uskallamme jo luvata, että hän tuo meille kultamitalin, niin selvä on hänen johtonsa…Saimo näyttää niin kuin olisi lievä johto. Maali on vinossa, äärimmäisen tiukka paikka ja nyt nyt tuli Saimo maaliin, mutta samassa oli myöskin saksalainen, siitä on äärettömän vaikea mennä sanomaan, kumpi oli varmasti ensimmäinen, mutta tuntuu siltä kuin Saimo olisi ollut.”
Saimon voittomarginaali Itävallan Liebhartiin oli lopulta 0,4 sekuntia.
Saimo lopetti melomisen huipputasolla Helsingin kisojen jälkeen ja keskittyi arkisiin askareihin. 1966 hän tuli valituksi Keskustan listoilta kansanedustajaksi. Kausi jatkui vuoteen 1978.
Hänen urheilu-uransa melonnassa oli lyhyt, mutta ytimekäs. Nykyisessä mittapuussa lähes uskomaton.
Sylvi Saimo nukkui pois 89-vuotiaana kotikunnassaan Laukaalla vuonna 2004.
(MTV3)